Valmistusvuosi: 2016
Genre: Komedia
Kesto: 111min
Ohjaaja: John Hamburg
Käsikirjoittaja: John Hamburg, Jonah Hill, Ian Helfer
Tuottaja: James Franco, John Hamburg, Ben Stiller, Shawn Levy, Jonah Hill
Tuottaja: James Franco, John Hamburg, Ben Stiller, Shawn Levy, Jonah Hill
Pääosissa: James Franco, Zoey Deutch, Bryan Cranston, Megan Mullally, Griffin Gluck, Keegan-Michael Key, Kaley Cuoco
Katsottu: DVD
Traileri
Ned (Cranston) on ylisuojeva ja rakastava isä, jonka vierailu tyttärensä luona muuttuu vähintäänkin painajaismaiseksi. Perhe tapaa tyttären poikaystävän: hyvää tarkoittavan, mutta sosiaalisesti kömpelön Silicon Valleyn miljonäärin Lairdin (Franco). Tiukkapipoisen Nedin mielestä Laird on täysin epäsopiva hänen tyttärelleen villin käytöksensä takia. Pyrkiessään takaisin paniikinomaisesti tyttärensä suosioon, Ned joutuu epämukavuusalueellensa luksusta pursuavassa teknologian keskuksessa. Tilannetta kuumottaa myös Lairdin suuri kysymys tyttöystävälleen.
Miksi hän? kertoo tuttuakin tutumman tarinan suojelevaisesta isästä, jonka maailmaa horjuttaa tyttären tavalla tai toisella epäsopiva poikaystävä. Ned Fleming, nykyaikaa vastaan taistelevan painoyrityksen johtaja, matkustaa perheineen jouluksi tapaamaan tyttärensä uutta poikaystävää, jolloin tarina kääntyy ennalta arvattavasta epämukavuudesta päättömään kohellukseen.
Jos elokuvan tarina kuulostaa tutulta (epäileväinen isä ei luota tyttärensä poikaystävään), niin olet varmaan joko kokenut tilanteen itse tai nähnyt elokuvan Meet the Parents. Aihe ei tietenkään ole uusi juttu edes siinä elokuvassa, mutta se on erittäin tunnettu aihetta käsittelevä leffa, joten pätkä voi helposti tuntua olevan siitä kopioitu. Tiettyjä juttuja on tietysti muutettu, mutta pohja on sama ja Nedista tulee helposti mieleen Robert De Niron näyttelemä Jack Byrnes. Hääaihekin on mukana, muttei onneksi liian perinteisellä tavalla.
Stephanie Flemingia esittää Zoey Deutch. Vaikka tarina tavallaan pyöriikin Stephanien ympärillä, niin kyseessä ei kuitenkaan ole elokuvan päähenkilö. Hahmo on kaiken aikaa mukana, muttei ole erityisemmin valokeilassa koskaan. Stephanie on selvästi rakastunut poikaystäväänsä ja hän ei pidä siitä, miten hänen isänsä kohtelee poikaystävää. Deutch on roolissaan toimiva, vaikkei hahmo tunnukaan kovin ihmeelliseltä, kun tarkkaan miettii. Stephanien poikaystävää, Laird Mayhewia näyttelee James Franco. Vaikka hahmolla on sydän paikallaan, niin hänen toimintansa on aika erikoista. Hän esimerkiksi tatuoi Stephanien perheen selkäänsä yllätyksenä perheelle ja monimiljonääri kun sattuu olemaan, hän myös rakennuttaa Nedille keilaradan taloonsa. Lairdissa on paljon ärsyttäviä piirteitä, ja niitä Franco onnistuu parhaansa mukaan ilmentämään. Toisinaan näyttelijä sortuu heittämään kohtaukset reilusti yli ja näin ollen toistuva ylinäytteleminen saattaa alkaa helposti turhauttamaan.
Stephanien Ned-isää esittää Bryan Cranston, joka on erittäin oivallinen valinta rooliin. Etenkin Cranstonin karhea ääni sopii kärttyiselle isälle täydellisesti. Cranston on paikoitellen hieman ärsyttävä hahmon ollessa niin negatiivinen, mutta pääasiassa juttu toimii hienosti. Ned ei tunnu pitävän oikein mistään Lairdissa tai tämän tavassa elää. Hän ei kuitenkaan tajua, ettei voi vieraana toimia tavallaan Lairdin talossa. Stephanien Barbara-äitiä esittää Megan Mullally. Barbara on aluksi ihmeissään Lairdin kummallisesta tyylistä, mutta hyväksyy hänet aika nopeasti. Barbara joutuu välillä pyörittelemään silmiään, katsellessaan miehensä käytöstä. Mullally on hyvä roolissaan, kuten on myös Griffin Gluck, joka esittää Stephanien pikkuveli Scottya. Scotty innostuu Lairdista ja tämän kodista välittömästi ja Lairdista tuleekin hänen roolimallinsa.
Lairdin kotona pyörii Gustav-niminen mies, jota näyttelee Keegan-Michael Key. Elokuvassa ei oikein selitellä, miksi Gustav pyörii Lairdin luona, mutta siellä hän nyt sattuu olemaan. Gustav on aika kummallinen tapaus, mutta tuo toimivasti omaa huumoriarvoaan elokuvaan. Sivurooleissa nähdään myös Zack Pearlman ja Cedric the Entertainer Nedin ystävinä, sekä Adam Devine, Elon Musk ja Kiss-yhtyeen jäsenet Paul Stanley ja Gene Simmons, jotka näyttivät aika poloisilta maskeissaan ja vaikuttivat siltä, etteivät haluaisi olla mukana elokuvassa. Leffassa myös kuullaan The Big Bang Theory -tähti Kaley "Penny" Cuocon ääni Justine-tekoälynä.
Sukupolvien välistä kuilua kaivetaan vitseillä (vessa)paperittomasta taloudesta, lääkeruiskuihin ladatuista nestemäisistä aterioista ja modernin teknologian käyttöhankaluudesta. Kuilu on syvä, muttei riittävän hyvin kaivettu. Painajaismaiset erot sukupolvien ja maailmojen välillä on häivytetty siten, että lopputulos on lähinnä joukko pieniä, epämukavia väärinymmärryksiä, jotka muokkaantuvat osapuolille jopa nautinnollisiksi. Tavoitteellinen vessa- ja alapäähuumori vaikuttaa kompromissiratkaisulta, jolla ei tulla loukanneeksi ketään. Elokuvan hauskuus perustuu pitkälti juuri väkisin kirjoitettuihin vitseihin, toistuvaan vessanpönttöteemaan ja parodiallisiin hahmoihin. Kohellus-komediaksi elokuvan tempo on paikoitellen pysähtynyt ja kohtaukset epämukavan pitkittyneitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa Ned yrittää käyttää Lairdin talon japanilaisvessaa, on aivan liian pitkä, eikä se naurata enää ensimmäisen minuutin jälkeen. Elokuva on aika ennalta-arvattava, vaikka muutamia yllätyksiä löytyykin. Loppupuoli tuntuu menevän oudon nopeasti verrattuna muuhun elokuvaan ja loppuratkaisu löytyy vähän liian helposti.
Tunnelmaltaan elokuva on hyväntuulinen ja jouluteema huokuu, vaikkei siihen sen tarkemmin paneuduttaisikaan. Lähes kaksituntinen on tämän kaltaiselle - juoneltaan suppealle elokuvalle liikaa, mikä näkyy turhan pitkinä venytettyinä kohtauksina. Näyttelijät ovat Francoa ja Cranstonia lukuunottamatta vain pakollisia tilantäyttäjiä, eikä heistä sen kummempaa saada irti missään vaiheessa. Nimekkäästä tekijätiimistä löytyy Jonah Hill ja herran kädenjälki näkyykin onnistuneimmissa kohtauksissa erityisen hyvin. Elokuva ei ehkä onnistu rikkomaan genrensä rajoja, mutta tarjoilee varsin viihdyttävän pätkän avoinmielisille katsojilleen.
Ned (Cranston) on ylisuojeva ja rakastava isä, jonka vierailu tyttärensä luona muuttuu vähintäänkin painajaismaiseksi. Perhe tapaa tyttären poikaystävän: hyvää tarkoittavan, mutta sosiaalisesti kömpelön Silicon Valleyn miljonäärin Lairdin (Franco). Tiukkapipoisen Nedin mielestä Laird on täysin epäsopiva hänen tyttärelleen villin käytöksensä takia. Pyrkiessään takaisin paniikinomaisesti tyttärensä suosioon, Ned joutuu epämukavuusalueellensa luksusta pursuavassa teknologian keskuksessa. Tilannetta kuumottaa myös Lairdin suuri kysymys tyttöystävälleen.Miksi hän? kertoo tuttuakin tutumman tarinan suojelevaisesta isästä, jonka maailmaa horjuttaa tyttären tavalla tai toisella epäsopiva poikaystävä. Ned Fleming, nykyaikaa vastaan taistelevan painoyrityksen johtaja, matkustaa perheineen jouluksi tapaamaan tyttärensä uutta poikaystävää, jolloin tarina kääntyy ennalta arvattavasta epämukavuudesta päättömään kohellukseen.
Jos elokuvan tarina kuulostaa tutulta (epäileväinen isä ei luota tyttärensä poikaystävään), niin olet varmaan joko kokenut tilanteen itse tai nähnyt elokuvan Meet the Parents. Aihe ei tietenkään ole uusi juttu edes siinä elokuvassa, mutta se on erittäin tunnettu aihetta käsittelevä leffa, joten pätkä voi helposti tuntua olevan siitä kopioitu. Tiettyjä juttuja on tietysti muutettu, mutta pohja on sama ja Nedista tulee helposti mieleen Robert De Niron näyttelemä Jack Byrnes. Hääaihekin on mukana, muttei onneksi liian perinteisellä tavalla.
Stephanie Flemingia esittää Zoey Deutch. Vaikka tarina tavallaan pyöriikin Stephanien ympärillä, niin kyseessä ei kuitenkaan ole elokuvan päähenkilö. Hahmo on kaiken aikaa mukana, muttei ole erityisemmin valokeilassa koskaan. Stephanie on selvästi rakastunut poikaystäväänsä ja hän ei pidä siitä, miten hänen isänsä kohtelee poikaystävää. Deutch on roolissaan toimiva, vaikkei hahmo tunnukaan kovin ihmeelliseltä, kun tarkkaan miettii. Stephanien poikaystävää, Laird Mayhewia näyttelee James Franco. Vaikka hahmolla on sydän paikallaan, niin hänen toimintansa on aika erikoista. Hän esimerkiksi tatuoi Stephanien perheen selkäänsä yllätyksenä perheelle ja monimiljonääri kun sattuu olemaan, hän myös rakennuttaa Nedille keilaradan taloonsa. Lairdissa on paljon ärsyttäviä piirteitä, ja niitä Franco onnistuu parhaansa mukaan ilmentämään. Toisinaan näyttelijä sortuu heittämään kohtaukset reilusti yli ja näin ollen toistuva ylinäytteleminen saattaa alkaa helposti turhauttamaan.
Stephanien Ned-isää esittää Bryan Cranston, joka on erittäin oivallinen valinta rooliin. Etenkin Cranstonin karhea ääni sopii kärttyiselle isälle täydellisesti. Cranston on paikoitellen hieman ärsyttävä hahmon ollessa niin negatiivinen, mutta pääasiassa juttu toimii hienosti. Ned ei tunnu pitävän oikein mistään Lairdissa tai tämän tavassa elää. Hän ei kuitenkaan tajua, ettei voi vieraana toimia tavallaan Lairdin talossa. Stephanien Barbara-äitiä esittää Megan Mullally. Barbara on aluksi ihmeissään Lairdin kummallisesta tyylistä, mutta hyväksyy hänet aika nopeasti. Barbara joutuu välillä pyörittelemään silmiään, katsellessaan miehensä käytöstä. Mullally on hyvä roolissaan, kuten on myös Griffin Gluck, joka esittää Stephanien pikkuveli Scottya. Scotty innostuu Lairdista ja tämän kodista välittömästi ja Lairdista tuleekin hänen roolimallinsa.
Lairdin kotona pyörii Gustav-niminen mies, jota näyttelee Keegan-Michael Key. Elokuvassa ei oikein selitellä, miksi Gustav pyörii Lairdin luona, mutta siellä hän nyt sattuu olemaan. Gustav on aika kummallinen tapaus, mutta tuo toimivasti omaa huumoriarvoaan elokuvaan. Sivurooleissa nähdään myös Zack Pearlman ja Cedric the Entertainer Nedin ystävinä, sekä Adam Devine, Elon Musk ja Kiss-yhtyeen jäsenet Paul Stanley ja Gene Simmons, jotka näyttivät aika poloisilta maskeissaan ja vaikuttivat siltä, etteivät haluaisi olla mukana elokuvassa. Leffassa myös kuullaan The Big Bang Theory -tähti Kaley "Penny" Cuocon ääni Justine-tekoälynä.
Sukupolvien välistä kuilua kaivetaan vitseillä (vessa)paperittomasta taloudesta, lääkeruiskuihin ladatuista nestemäisistä aterioista ja modernin teknologian käyttöhankaluudesta. Kuilu on syvä, muttei riittävän hyvin kaivettu. Painajaismaiset erot sukupolvien ja maailmojen välillä on häivytetty siten, että lopputulos on lähinnä joukko pieniä, epämukavia väärinymmärryksiä, jotka muokkaantuvat osapuolille jopa nautinnollisiksi. Tavoitteellinen vessa- ja alapäähuumori vaikuttaa kompromissiratkaisulta, jolla ei tulla loukanneeksi ketään. Elokuvan hauskuus perustuu pitkälti juuri väkisin kirjoitettuihin vitseihin, toistuvaan vessanpönttöteemaan ja parodiallisiin hahmoihin. Kohellus-komediaksi elokuvan tempo on paikoitellen pysähtynyt ja kohtaukset epämukavan pitkittyneitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa Ned yrittää käyttää Lairdin talon japanilaisvessaa, on aivan liian pitkä, eikä se naurata enää ensimmäisen minuutin jälkeen. Elokuva on aika ennalta-arvattava, vaikka muutamia yllätyksiä löytyykin. Loppupuoli tuntuu menevän oudon nopeasti verrattuna muuhun elokuvaan ja loppuratkaisu löytyy vähän liian helposti.
Tunnelmaltaan elokuva on hyväntuulinen ja jouluteema huokuu, vaikkei siihen sen tarkemmin paneuduttaisikaan. Lähes kaksituntinen on tämän kaltaiselle - juoneltaan suppealle elokuvalle liikaa, mikä näkyy turhan pitkinä venytettyinä kohtauksina. Näyttelijät ovat Francoa ja Cranstonia lukuunottamatta vain pakollisia tilantäyttäjiä, eikä heistä sen kummempaa saada irti missään vaiheessa. Nimekkäästä tekijätiimistä löytyy Jonah Hill ja herran kädenjälki näkyykin onnistuneimmissa kohtauksissa erityisen hyvin. Elokuva ei ehkä onnistu rikkomaan genrensä rajoja, mutta tarjoilee varsin viihdyttävän pätkän avoinmielisille katsojilleen.
★★★
"His daughter could have chosen anyone
"His daughter could have chosen anyone