08 January 2019

VUODEN ODOTETUIMMAT

Uusi vuosi ja uudet elokuvat - ainakin melkein. Vuosi 2019 pitää sisällään paljon vanhojen tuttujen sarjojen remakeja ja rebooteja, sekä piirrettyjen klassikoiden liveaction versiot tulevat tekemään tänä vuonna erittäin suuren harppauksen edellisvuosiin. Genrenä suositaan paljon trilleriä sekä draamaa, kun taas allekirjoittaneen mieleen kauhua tullaan näkemään turhan vähän. Toivotaan että tähän tulee vielä myöhemmin tänä vuonna muutos, edes vaikka sitten Netflixin kautta. Ja kuten aiemminkin, niin täältä pääsee tuon kuluvan vuoden tarjonnan tarkemmin tarkastamaan.

Escape Room 4/1
☆ Arvostan suuresti elokuvia, joissa tavallisen arkisista asioista tehdään pelottavia ja jopa tappavia - Devil (2010), The Belko Experiment (2016), Truth or Dare (2018). Raikkaan tuulahduksen ja uutta verta genrelleen tuova Escape Room, kertoo nimensä mukaisesti pakohuoneesta, joka väistämättä tuo pieniä SAW vivahteita mukanaan. Suhteellisen tuntemattomat näyttelijät ja "normaalit" hahmot tekevät pätkästä helposti lähestyttävän, etenkin niille joille pakohuoneet ovat edes osittain tuttuja. Samaa nimeä kantava, Escape Room (2017) nojautui enemmän yliluonnolliseen kauhuun, kun taas tässä lähdetään enemmänkin mysteerin ja sci-fin puolelle.

Anthem of a Teenage Prophet 11/1
☆ Elokuva on kyllästetty vahvasti teinidraamalla, eikä sitä voi lähteä kieltämään, sitä kun se kirjaimellisesti on. Kliseisistä kohtauksista, kömpelöstä dialogista ja huterasti rakennetuista hahmoista huolimatta löydän itseni katsomasta tämän genren pätkiä vuodesta toiseen - samalla toivoen että vielä joskus sieltä vastaan tulisi oikeasti yllättävä ja toimiva pätkä. Siihen asti jatkan näiden parissa. Hävyttömät -sarjasta tuttu Cameron Monaghan vetää tietysti myös omalta osaltaan puoleensa, enkä sano ei myöskään luvatulle fantasia aspektillekaan.

Pledge 11/1
☆ Kuten jo mainitsin niin, tavallisiin asioihin perustuvat kauhut ovat löytäneet paikkansa niin allekirjoittaneen sydämestä kuin valkokankaaltakin. Kauhun ei enää tarvitse olla muovisiin naamareihin pukeutuneita aikuisia miehiä joilla on ollut rankka lapsuus, vaan tavallisista arjen asioista tehdään pelottavia 'mitä jos' -fraasiin nojaten. Pledgessä eniten kiehtoo tavallisten hahmojen selviytyminen vähän rajummasta simputuksesta, sekä nuo lukuisat tehtävät ja haasteet joita päähenkilöt matkan varrella tulevat kohtaamaan. Trailerissa nähty komedia aspekti herättää pieniä kysymysmerkkejä, eikä toivottavasti tule syömään liikaa itse juonesta tai tunnelmasta.

The Upside 11/1
☆ Elokuva toimii tositapahtumiin perustuvan, ranskalaisen The Intouchables (2012) -elokuvan uudelleenfilmatisointina. Pätkään on palkattu huippunimiä ja juoni on irrotettu suoraan sen alkuperäiseltä innoittajalta, tunnelmaa unohtamatta. Niille ketkä alkuperäistä teosta eivät tunne, saattaa elokuva ollakin kovin tunteita herättävä, koskettava ja kaunis tarina. Meille muille se herättää kuitenkin ensisijassa ihmetystä ja pientä pelkoa siitä, tuleeko kyseinen elokuva "pilaamaan" mielikuvan tuosta koskettavasta, mutta silti niin hyväntuulisesta tarinasta. Vaikka mielenkiinnolla jäänkin tätä jenkkiversiota odottamaan, en silti usko sen yltävän alkuperäisen tasolle. Myös liiallinen komediallisuus mietityttää, kun pääosasta löytyy kuitenkin aikamme yksi suurimmista komediatähdistä.

Glass 18/1
☆ Glass saattaa yhteen kaksi hittielokuvaa, Unbreakable (2000) sekä Split (2016). Crossoverit ovat aina vetäneet allekirjoittanutta puoleensa, eikä tämä tule tekemään tähän poikkeusta. Ensimmäisen tapahtumista on jo kuitenkin melkein 20 vuotta aikaa, joten mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tällä vuosikymmenellä on konseptille tarjottavana. Split puolestaan tuo leffasarjalle ihailtavaa mielellä leikittelyä ja henkisyyttä, sekä tietysti upeasti monikkoroolistaan suoriutuvan James McAvoyn.



The Last Man 18/1
☆ Apokalyptinen trilleri, joka huokuu melankolisuutta, mutta onnistuu myös herättämään mielenkiinnon toimivalta kuulostavan konseptinsa ja vahvojen näyttelijöidensä avulla. 2010 -luku ei ole ollut pääosanäyttelijä Hayden Christensenin parhaimmistoa, vaan herra eli uralliset huippuvuotensa 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella. Hitaasti mutta varmasti herra on kuitenkin saamassa omaa charmiansa takaisin, esim. roolisuoritus yhdessä Adrien Brodyn kanssa American Heist (2014) rikostoiminnassa oli erityisen hienoa seurattavaa sekä mieleenpainuva. Voi siis sanoa että odotan elokuvalta paljon, mutta vielä enemmän odotan tuolta lapsuuden idoliltani.

The Final Wish 24/1
☆ Kauhu jossa päänäyttelijänä nähdään Lin Shaye, vetää automaattisesti allekirjoittanutta puoleensa. Ikäväkseen itse juoni ja traileri tuo etäisesti mieleen mielipiteitä paljon herättäneen It Follows (2014) pätkän, josta itse en juurikaan välittänyt. Tekijätiimi perustuu myös täysin uusista nimistä sekä mm. Final Destination -leffasarjan kirjoittajasta, ja toisena päänäyttelijänä nähdään Twilight roolistaan kovasti eroon pyrkivä Michael Welch. Mielenkiinnolla, mutta pienellä varauksella lähden kyseistä elokuvaa tarkastelemaan.

Cold Pursuit 8/2
☆ Elokuvassa tavallisesta perheenisästä tulee kostoa havitteleva kylmäverinen tappaja, kun huumediilerit tappavat tämän pojan. Toimintaa ei elokuvasta tule varmastikaan puuttumaan kun mukana on Liam Neeson, mutta toivon että sillä on myös jotain annettavaa juonellisesti. Siirtymä tavallisesta tallaajasta toimintasankariksi on jo itsestään sen verran kiintoisa konsepti, että toivon tämän pätkän tosissaan tarttuvan ja perehtyvän siihen edes muutaman kohtauksen verran. Komediallista kevennystä on ainakin trailerin mukaan tarjolla, mikä tekee elokuvasta helposti lähestyttävän myös niille jotka genrestä eivät muuten välittäisikään.

St. Agatha 8/2
☆ Keskimmäisten SAW -elokuvien tekijä esittelee meille melko puhkikulutetulla konseptilla varustellun kauhun. Turvalliselta kuullostava nunnaluostari osottautuukin kaikeksi muuksi kuin pyhäksi ja hahmojen tahdonvoimaa koetellaan toden teolla. Taistelu elämästä ja kuolemasta voi alkaa, kun totuus paikasta paljastuu. Vaikka pahat uskontokuntien edustajat ovatkin olleet kautta aikojen yksi suosituimmista kauhun lähtökohdista, näyttäisi tämä pätkä saavan siihen kuitenkin oman toimivan tunnelmansa ja twistinsä lisättyä. En usko että pätkä tulee vetämään vertoja James Wanin The Nun (2018) kauhulle, mutta näen siinä kuitenkin potentiaalia.

What Men Wants 8/2
☆ Sukupuolien väliseen epätasa-arvoon kyllästynyt Ali (Taraji P. Henson) saa kaikkien maailman naisten haaveileman kyvyn lukea miesten ajatukset. Hyväntuulinen komedia ottaa kantaa nykypäivän asioihin, mutta onnistuu silti toimimaan viihdyttävänä pätkänä ilman turhaa saarnaamista. Mukaan on valjastettu joukko nimekkäitä näyttelijöitä - lähinnä komedia puolelta, mikä lisää elokuvan tarttumapintaa ja mahdollisuuksia erilaisille näkökulmille entisestään. Pätkä vetää puoleensa jo pelkästään erittäin viihdyttävän konseptinsa vuoksi.


Isn't It Romantic 13/2
☆ Natalien (Rebel Wilson) usko rakkauteen musertui jo pienenä. Kun kyyninen nuori nainen vedetään vasten tämän tahtoa keskelle romanttista ja ah niin kliseistä rakkaustarinaa, voi seikkailu menetetyn uskon takaisin löytämisestä alkaa. Romcomien piirteitä liioitellaan isosti, mutta elokuvaan sopivasti. Kaikki saadaan näyttämään hienolta ja mahtipontiselta, mutta päähahmon reaktio kaikkeen tähän on se mikä vetää puoleensa. Helppo samaistumiskohde tekee elokuvasta huomattavasti helpommin lähestyttävän, ja saa sen myös erottumaan muista genrensä edustajista edukseen. Wilson-Devine compo on todettu toimivaksi jo useassa elokuvassa, joten tämä tuskin tulee tekemään sen osalta poikkeusta.

Happy Death Day 2U 14/2
☆ Jatko-osa 2017 vuoden kauhupätkälle joka omalta osaltaan kirjoitti kauhugenreä uuteen uskoon. Päiväni murmelina (1993) -henkinen konsepti pitää katsojat otteessaan alusta loppuun, eikä tulevaa voi varmaksi ennustaa. Mukaan on otettu samat tutut näyttelijät hahmoineen ja tapahtumapaikkana (ja osittain -aikana) toimii sama vanha kampus. Jatko-osat eivät tunnetusti ole omaan mieleeni, mutta tätä pätkää odotan jo kovasti. Ensimmäinen osa oli yksi omista lemppareistani silloin pari vuotta sitten, katsotaan yltääkö toinen osa samalle tasolle.

The New Mutants 22/2
☆ Marvel esittelee meille viisi uutta ja nuorta mutanttia jotka vasta löytävät kykynsä. Kauhuleimaa kantava supersankaritarina vetää tietysti allekirjoittanutta puoleensa, mutta täytyy myöntää että Charlie Heaton on myös yksi iso syy miksi tämä elokuva löytyy näiden odotetuimpien joukosta. Stranger Things näyttelijä on osoittanut jo useampaan otteeseen että kauhu on hänen juttunsa ja se myös näkyy valkokankaalla. Elokuva on myös Stan Leen RIP viimeisimpiä luomuksia, joten odotukset ovat korkealla, ja tunteikas elokuvakokemus on taattu.

Us 15/3
Get Out (2017) oli myös yksi mielipiteitä vahvasti kahtia jakava pätkä. Itse en siitäkään liiemmin välittänyt sen liian taiteellisen toteuttamistavan vuoksi, joten hieman epäröiden lisään tämän saman tekijän elokuvan tälle listalle. Juonellisesti elokuva tuntuu jo kättelyssä mielenkiintoisemmalta ja samalla toimivammalta, joten en täysin kuitenkaan lyttää elokuvaa ennen sen näkemistä. Varsinaista raakaa kauhua emme tule varmaan tässäkään näkemään, mutta konsepti - olemme itse itsemme pahin vihollinen, tuntuu raikkaan uudelta näkökulmalta draamakauhulle.

Five Feet Apart 22/3
"Toivottavasti vielä jonakin päivänä joku Hollywoodissa teroittaa kynänsä niin, että pystyy kirjoittamaan teiniromanssin ilman, että päähenkilön täytyy olla kuolemansairas tai fantasiahahmo." Näihin sanoihin päätin Midnight Sun (2018) -elokuvan arvostelun, jossa päähenkilöllä on vakava sairaus jota tämä rakkauden nimissä lähtee uhmaamaan. Loppu on helppo arvata. Five Feet Apart ei poikkea tästä kaavasta, muuten kuin pistämällä molemmat päähenkilöt samaan kuolemantuomioon. Paitsi että tämäkin konsepti nähtiin jo The Fault in Our Stars (2014) leffassa.. Kovin uutta ja ihmeellistä on siis turha odottaa, mutta elokuvan pelastukseksi voi nimetä sen nuoret mutta taitavat näyttelijät. Cole Sprouse löi tv-sarjallisesti läpi Disney roolistaan Riverdalen myötä, nyt tarjolla on herran elokuvaläpimurto. Sarjassa nähdään myös toinen Disney tähti, Moises Arias, joka tuo mukanaan varmasti mahtavaa komedia aspektia. Elokuva on myös Jane the Virgin -sarjasta tutun Justin Baldonin ohjausdebyytti.



Dumbo 29/3
☆ Disneyn live action versiot ovat viime vuosina lisääntyneet hurjaa vauhtia, eikä tullut varmaan kenellekään yllätyksenä että nämä klassikoiden klassikotkin tulevat vielä kokemaan päivityksen tälle vuosituhannelle. Mielikuvituksen mestari, ja yksi omista ikilemppareistani, Tim Burton herättää taianomaisen ja rakastetun tarinan henkiin 78 vuoden jälkeen. Koskettava tarina herää upeasti henkiin jo pelkästään trailereita katsoessa ja elokuvateatterissa tuskin tullaan välttymään kosteilta silmiltä. Visuaalisesti elokuva tulee näyttämään tyylikkäältä, ja useista live action versioista poiketen, Dumbon kuvauksissa on käytetty pääsäntöisesti konkreettisia lavasteita ja kuvauspaikkoja mikä varmasti myös näkyy lopputuloksessa.

Pet Sematary 5/4
☆ Stephen Kingin klassikkoromaaniin perustuva elokuva Uinu, uinu lemmikkini saa (toivottavasti) ansaitsemansa remaken tuon 1989 alkuperäisteoksen sekä 1992 jatko-osan rinnalle. Trailerit luovat kovat odotukset tulevalle elokuvakokemukselle, mutta niille joille nuo edellä mainitut versiot ovat edes vähän tuttuja, ei varmasti tule yllätyksenä että niistä ei ole suunta kuin ylöspäin. Esimerkiksi Louis Creediä näyttelevä Jason Clark peittoaa ilmeettömän ja eleettömän Dale Midkiffin jo kättelyssä. Myös erikoistehosteet on päivitetty nykypäivään, mikä tekee elokuvasta vakavasti otettavamman, sekä siistimmän kokonaisuuden. Vanhoja tuttuja elementtejä ei kuitenkaan olla kokonaan heitetty romukoppaan, vaan sekä romaanin että alkuperäiselokuvan faneille on säästetty runsaasti tuttuja kohtauksia, vain paremmalla kuvanlaadulla ja tasokkaammalla toteutuksella toteutettuna.

Avenger: Endgame 26/4
☆ Tuleva Captain Marvel (8/3) tulee varmasti pitämään sisällään vihjeitä tulevasta ja vääjäämättömästä Marvel Cinematic Universumin kolmannen vaiheen lopusta. Edessä on myös Infinity Warsin (2018) tavoin hyvästien jättäminen muutamalle muullekin rakkaalle hahmolle. Tunteikas elokuvakokemus on siis jälleen kerran edessämme, mutta samalla myös odotan minkälaisia käänteitä osuvasti nimetty jatko-osa tulee pitämään sisällään. Itse pidin myös teaserista kovasti vaikka se hohkasikin suurta melankoliaa.

Brightburn 24/5
☆ Sci-fi kaikissa muodoissaan on genre mitä lähden hyvin kriittisin silmin tarkastelemaan. Se on genre mikä menee helposti ja mauttomasti yli, mutta onnistuessaan voi tarjoilla jopa spektaakkelisen upean katseluelämyksen. Brightburn tuo vahvasti mieleen pimeämmän version Teräsmiehestä, ja elokuvan konsepti onkin hyvin samantyylinen - ilman sitä sankarinroolia. Elizabeth Banks ja David Denman päärooleissa ovat myös yksi syy minkä vuoksi elokuva ylipäänsä ylsi tälle listalle.

X-Men: Dark Phoenix 7/6
☆ X-men sarjan jo 12 osa saattaa kuulostaa puuduttavalta ja itsensä toistolta, mutta itse suurena supersankarifanina odotan näitä MCUn elokuvia joka vuosi kuin kuuta nousevaa. Elokuvasarjan vahvuus tulee sen taidokkaista näyttelijöistä ja heidän työtään onkin ollut ilo seurata jo monen yhteisen elokuvan verran. Erityisesti odotan jälleen kerran Nicholas Houltin sekä Evan Petersin takuuvarmoja roolisuorituksia, sekä Summer Fontanan nuorta Jean Grey'tä.



Child's Play 21/6
☆ Vaikkei Chucky tulekaan koskaan yltämään Michael Myersin, Freddy Kruegerin ja Jason Voorheesin kaltaisten slasher kuninkaiden tasolle, on se silti jo vuosikymmeniä päässyt ilahduttamaan genrensä fanien sydämiä. Kuuden (ajoittain kyseenalaisenkin) jatko-osan jälkeen alkuperäinen Child's Play vuodelta 1988 uudelleenfilmatisoidaan, ja tämä tulee toimimaan myös sarjan rebootina. Trailerit eivät vielä paljasta kovinkaan paljon siitä mitä on odotettavissa, mutta Halloweenin (2018) tavoin, tulee se varmasti pitämään sisällään paljon tuttuja kohtauksia ja viittauksia alkuperäisestä.

The Lion King 19/7
☆ Disneyn klassikoista oma ehdoton suosikkini tekee paluun valkokankaalle enkä voisi olla onnellisempi siitä kuinka upealta jo pelkkä traileri näyttää. Pätkä on toteutettu CGI sekä motion capture tekniikalla ja taustalla on The Jungle Book (2016) -leffasta tuttu tekijätiimi. Lapsuudesta tutut kohtaukset luovat elokuvan ympärille vahvan nostalgialeiman joka tulee varmasti säilymään läpi elokuvan. Kovin paljon uutta ja ihmeellistä en itse juonessa toivo näkeväni, sillä näinkin klassisen upean elokuvan sörkkiminen tuntuu jo pelkästään ajatuksena kovin väärältä. Onneksi pätkät joissa verrataan 1994 sekä tätä 2019 versiota näyttävät kovin lupaavilta.

Spider-Man Far From Home 5/7
☆ Spider-Manin kohtalo Avengers: Infinity War (2018) elokuvan jälkeen tuntui hyvinkin selvältä, mutta ilmeisesti rahaa on taottava kun aihe on pinnalla - keinolla millä hyvänsä. Konsepti siitä että uuden sukupolven hämikset kattaisivat Harry Potterin tavoin aina kokonaisen kouluvuoden kuulostaa kieltämättä kiehtovalta, vaikkakin itse olin valmis jättämään sankarin rauhaan jo ensimmäisen The Amazing Spider-Man (2012) elokuvan jälkeen. Itse pidän Hollandin näyttelemästä hämiksestä kovasti, mutta turhanpäiväisten jatko-osien työstäminen tuntuu puuduttavalta ajatukselta, enkä näe logiikkaa tämän tarinan jatkamisen takana kun muistelee mihin tuo viimeisin Avengers tosissaan päättyi. En siis vielä osaa oikein sanoa mitä kyseiseltä pätkältä odotan vaikka trailerinkin pääsin näkemään ennakkoon. Hyvältähän tuo näyttää kuten aina, mutta riittääkö se?

Artemis Fowl 9/8
☆ Elokuva perustuu Eoin Colferin kahdeksanosaiseen kirjasarjaan, ja kattaa niistä kaksi ensimmäistä. Aikanaan kirjasarjaa esiteltiin Harry Potterin haastajaksi, ja nyt kun HPn elokuvaversiot ovat jo vuosia sitten päättyneet, niin oli vain ajan kysymys milloin tämäkin sarja saa ansaitsemansa ensikosketuksen valkokankaan kanssa. Sopivassa suhteessa fantasiaa, sci-fiä sekä trilleriä sekoittava sarja kuulostaa kutkuttavan jännittävältä sekä Disney -leima takataskussa tekee siitä entistäkin kiinnostavamman.

It: Chapter Two 6/9
☆ Stephen Kingin kauhuromaaniin vuodelta 1986 perustuva minisarja It (1990) koki päivityksen nykypäivään vuonna 2017 ilmestyneen It -elokuvan ensimmäisen osan myötä. Alkuperäisestä minisarjasta poiketen tapahtumat jaettiin jo suunnitteluvaiheessa kahteen täyspitkään elokuvaan, mikä aluksi herätti ihmetystä kun materiaalia oli kuitenkin vain reilu 1000 sivun mittaisen romaanin sekä 3h pätkän verran. Jako kahteen reilu 2h kestävään elokuvaan kuulosti erikoiselta, mutta ensimmäinen osa kuitenkin todisti kaikki ennakkoluulot vääriksi ja toimi sekä remakena että sarjan rebootina erinomaisesti. Toinen osa tulee loogisesti seuraamaan seitsikon sekä Pennywisen kohtaamista 27 vuoden jälkeen ensimmäisen osan tapahtumista. Elokuvassa tullaan näkemään myös kohtaus, joka leikattiin enimmäisestä osasta pois kammottavuutensa takia. Tämä kohtaus sijoittuu 1600-luvulle ja liittyy Pennywisen taustoihin ja menneisyyteen. Innolla odotan siis etenkin tämän kohtauksen näkemistä.



Lisäksi listaan olisi mahtunut myös; Jumanji 2, Terminator 6, The Curse of La Llorona, Captain Marvel, Under The Silver Lake, Toy Story 4, Zombieland 2, Polar sekä IO.

27 September 2018

MIDNIGHT SUN

Valmistusvuosi: 2018
Genre: Draama, romantiikka
Kesto: 91min
Ohjaaja: Scott Speer
Käsikirjoittaja: Kenji Bando, Eric Kirsten
Tuottaja: David Boies, Scott Speer, James McGough, Alan Ou
Pääosissa: Bella Thorne, Patrick Schwarzenegger, Rob Riggle, Quinn Shephard, Ken Tremblett
Katsottu: Elokuvateatteri
Eristettyä elämää lapsuudestaan asti eläneellä 17-vuotiaalla Katie Pricella (Thorne) on harvinainen hengenvaarallinen sairaus. Jopa pieni määrä auringonvaloa voi tappaa hänet. Päivät hän viettää sisällä seuranaan ainoastaan isänsä, Jack (Riggle). Iltaisin Katien maailma avautuu ja pimeyden turvin hän uskaltautuu paikalliselle juna-asemalle soittamaan kitaraa ohikulkijoille. Eräänä iltana kohtalo puuttuu peliin, kun hän tapaa Charlien (Schwarzenegger), entisen high school -urheilijatähden, jota hän on jo vuosia salaa ihaillut. Katie salaa Charlielta terveydentilansa, kun he kaksi aloittavat ainutlaatuisen ja elämää mullistavan romanssin.

17-vuotias Katie sairastaa hengenvaarallista sairautta nimeltä XP (Xeroderma pigmentosum). Sitä sairastava ihminen ei voi altistua ultraviolettisäteilylle eli auringonvalolle laisinkaan, sillä hänen DNA:nsa vaurioituu, mikä johtaa hermostolliseen rappeumaan, ihosyöpään ja muihin hengenvaarallisiin oireisiin. 40% potilaista ei elä yli 20-vuotiaiksi.

Japanilaiselokuvaan perustuva Midnight Sun on mainoselokuva. Thorne myy elokuvalla musiikkiaan ja muita tuotesijoiteltuja brändejä. Schwarzenegger taas pyrkii kovasti isänsä luomasta varjosta omaan valokeilaansa, mutta ikäväkseen tämä elokuva ei ainakaan onnistu toimimaan ponnahduslautana. Elokuva kertoo siis kuinka alahuultaan pureva kaunotar kohtaa koulun urheilusankarina toimivan adoniksen amerikkalaisessa keskiluokkaisessa unelmassa, jossa ihmisten suurimmat ongelmat ovat muoti, illallinen, suhteet, bailaaminen ja oma itsekeskeinen imago. Koko elämänsä naapurin poikaa ikkunansa turvin seurannut Katie täyttää kaikki stalkkerin piirteet, ja kun klassisen kliseinen kohtaaminen juna-asemalla johtaa romanssiin, niin ainekset imelään melodraamaan ovat valmiina.

Charlie on ylimaallisen kiltti, kunnollinen ja tunnollinen uimaripoika, jota Schwarzenegger näyttelee uskottavasti ja riittävän hyvin. Ison Arskan jalanjälkiä seuraava herra on kovaa vauhtia löytämässä paikkaansa elokuvamaailmassa, eikä sitä läpimurtoa varmasti tarvitse kauaa odotella jos tarkastelee esim. edellisvuoden The Long Road Home -minisarjan suoritusta. Julkisuudessa ei niin positiivisissa merkeissä esiintynyt Thorne vetää puolestaan täydellisen vastakohtaisen roolisuorituksensa puoliteholla. Hahmoon on hankala saada tarttumapintaa eikä onelinerit välity katsojalle niin hyvin kuin oli ehkä tarkoitus. Riggle onnistuu elämänsä tyttärelleen omistaneen isän roolista erinomaisesti. Tutun taidokasta roolisuoritusta ei kuitenkaan kovin paljoa päästä todistamaan. Pientä, mutta elokuvan rajoihin soveltuvaa hyväntuulista huumoria tuo kuvioihin Katien paras - ja ainoa - kaveri Morgan (Shephard), joka on piristävä lisä muuten niin melankoliseen konseptiin.

Elokuva on niin sanottu itkunpuristaja (tearjerker). Se on niin melodramaattinen ennalta-arvattavissa käänteissään, että paikoin juonikuvioista tulevat mieleen jopa Fifty Shades -leffat. Ilman erotiikkaa tietenkin, sillä tämän kohdeyleisönä ovat varhaisteinit. Elokuva etenee katsojan tunnemaailmaa manipuloiden ja täysin laskelmoidusti kohti itsestään selvää loppuaan. Käsikirjoitus kompastuu lähes jokaiseen nuorille aikuisille suunnattujen draamojen ongelmaan. Sen päätähdet ovat kuin muotilehtien kansikuvista, joten heihin täytyy kirjoittaa virheitä. Parhaiten toimii ainutlaatuinen taakka. Kyseessä taitaa olla muutaman vuoden sisällä jo kymmenes elokuva, joka nojaa samaan keinoon. Toinen tapa on tehdä päähenkilöstä herttaisen kömpelö tai sosiaalisesti kokematon. Tämä pratfall-efekti saa katsojat punastelemaan hahmon puolesta. Elokuva nojaa näihin tehokeinoihin ja erikoiseen konseptiinsa kaikin voimin. Se onnistuu ajoittain tekemään yöstä romanttisen ja taianomaisen ajan, jolloin rakkaus kukoistaa, mutta pilaa kaiken pateettisella dialogilla.

Kokonaisuutena elokuva on tusinatavaraa pienillä onnistuneilla vivahteilla höystettynä. Se pelaa turhan paljon varman päälle, eikä irroittele toteutuksellaan vaikka potentiaalia löytyisi. Visuaalisesti elokuva on kaunis, kuvakulmilla leikitellään ja ääneen ollaan kiinnitetty erityistä huomiota. Thornen esittämät kappaleet soveltuvat elokuvan tunnelmaan, ja onnistuvat ainakin ajoittain luomaan mielikuvaa tuosta romanttisen upeasta rakkaustarinasta. Liika mahtipohtisuus sekä kliseisiin ja ennalta-arvattavuuteen sortuva juoni ei tee kauniille tarinalle kuitenkaan oikeutta. Toivottavasti vielä jonakin päivänä joku Hollywoodissa teroittaa kynänsä niin, että pystyy kirjoittamaan teiniromanssin ilman, että päähenkilön täytyy olla kuolemansairas tai fantasiahahmo.

★★★-

"Dreams come true at night

23 July 2018

WHY HIM?

Valmistusvuosi: 2016
Genre: Komedia
Kesto: 111min
Ohjaaja: John Hamburg
Käsikirjoittaja: John Hamburg, Jonah Hill, Ian Helfer
Tuottaja: James Franco, John Hamburg, Ben Stiller, Shawn Levy, Jonah Hill
Pääosissa: James Franco, Zoey Deutch, Bryan Cranston, Megan Mullally, Griffin Gluck, Keegan-Michael Key, Kaley Cuoco
Katsottu: DVD
Traileri

Ned (Cranston) on ylisuojeva ja rakastava isä, jonka vierailu tyttärensä luona muuttuu vähintäänkin painajaismaiseksi. Perhe tapaa tyttären poikaystävän: hyvää tarkoittavan, mutta sosiaalisesti kömpelön Silicon Valleyn miljonäärin Lairdin (Franco). Tiukkapipoisen Nedin mielestä Laird on täysin epäsopiva hänen tyttärelleen villin käytöksensä takia. Pyrkiessään takaisin paniikinomaisesti tyttärensä suosioon, Ned joutuu epämukavuusalueellensa luksusta pursuavassa teknologian keskuksessa. Tilannetta kuumottaa myös Lairdin suuri kysymys tyttöystävälleen.

Miksi hän? kertoo tuttuakin tutumman tarinan suojelevaisesta isästä, jonka maailmaa horjuttaa tyttären tavalla tai toisella epäsopiva poikaystävä. Ned Fleming, nykyaikaa vastaan taistelevan painoyrityksen johtaja, matkustaa perheineen jouluksi tapaamaan tyttärensä uutta poikaystävää, jolloin tarina kääntyy ennalta arvattavasta epämukavuudesta päättömään kohellukseen.
Jos elokuvan tarina kuulostaa tutulta (epäileväinen isä ei luota tyttärensä poikaystävään), niin olet varmaan joko kokenut tilanteen itse tai nähnyt elokuvan Meet the Parents. Aihe ei tietenkään ole uusi juttu edes siinä elokuvassa, mutta se on erittäin tunnettu aihetta käsittelevä leffa, joten pätkä voi helposti tuntua olevan siitä kopioitu. Tiettyjä juttuja on tietysti muutettu, mutta pohja on sama ja Nedista tulee helposti mieleen Robert De Niron näyttelemä Jack Byrnes. Hääaihekin on mukana, muttei onneksi liian perinteisellä tavalla. 

Stephanie Flemingia esittää Zoey Deutch. Vaikka tarina tavallaan pyöriikin Stephanien ympärillä, niin kyseessä ei kuitenkaan ole elokuvan päähenkilö. Hahmo on kaiken aikaa mukana, muttei ole erityisemmin valokeilassa koskaan. Stephanie on selvästi rakastunut poikaystäväänsä ja hän ei pidä siitä, miten hänen isänsä kohtelee poikaystävää. Deutch on roolissaan toimiva, vaikkei hahmo tunnukaan kovin ihmeelliseltä, kun tarkkaan miettii. Stephanien poikaystävää, Laird Mayhewia näyttelee James Franco. Vaikka hahmolla on sydän paikallaan, niin hänen toimintansa on aika erikoista. Hän esimerkiksi tatuoi Stephanien perheen selkäänsä yllätyksenä perheelle ja monimiljonääri kun sattuu olemaan, hän myös rakennuttaa Nedille keilaradan taloonsa. Lairdissa on paljon ärsyttäviä piirteitä, ja niitä Franco onnistuu parhaansa mukaan ilmentämään. Toisinaan näyttelijä sortuu heittämään kohtaukset reilusti yli ja näin ollen toistuva ylinäytteleminen saattaa alkaa helposti turhauttamaan.
Stephanien Ned-isää esittää Bryan Cranston, joka on erittäin oivallinen valinta rooliin. Etenkin Cranstonin karhea ääni sopii kärttyiselle isälle täydellisesti. Cranston on paikoitellen hieman ärsyttävä hahmon ollessa niin negatiivinen, mutta pääasiassa juttu toimii hienosti. Ned ei tunnu pitävän oikein mistään Lairdissa tai tämän tavassa elää. Hän ei kuitenkaan tajua, ettei voi vieraana toimia tavallaan Lairdin talossa. Stephanien Barbara-äitiä esittää Megan Mullally. Barbara on aluksi ihmeissään Lairdin kummallisesta tyylistä, mutta hyväksyy hänet aika nopeasti. Barbara joutuu välillä pyörittelemään silmiään, katsellessaan miehensä käytöstä. Mullally on hyvä roolissaan, kuten on myös Griffin Gluck, joka esittää Stephanien pikkuveli Scottya. Scotty innostuu Lairdista ja tämän kodista välittömästi ja Lairdista tuleekin hänen roolimallinsa.
Lairdin kotona pyörii Gustav-niminen mies, jota näyttelee Keegan-Michael Key. Elokuvassa ei oikein selitellä, miksi Gustav pyörii Lairdin luona, mutta siellä hän nyt sattuu olemaan. Gustav on aika kummallinen tapaus, mutta tuo toimivasti omaa huumoriarvoaan elokuvaan. Sivurooleissa nähdään myös Zack Pearlman ja Cedric the Entertainer Nedin ystävinä, sekä Adam Devine, Elon Musk ja Kiss-yhtyeen jäsenet Paul Stanley ja Gene Simmons, jotka näyttivät aika poloisilta maskeissaan ja vaikuttivat siltä, etteivät haluaisi olla mukana elokuvassa. Leffassa myös kuullaan The Big Bang Theory -tähti Kaley "Penny" Cuocon ääni Justine-tekoälynä.

Sukupolvien välistä kuilua kaivetaan vitseillä (vessa)paperittomasta taloudesta, lääkeruiskuihin ladatuista nestemäisistä aterioista ja modernin teknologian käyttöhankaluudesta. Kuilu on syvä, muttei riittävän hyvin kaivettu. Painajaismaiset erot sukupolvien ja maailmojen välillä on häivytetty siten, että lopputulos on lähinnä joukko pieniä, epämukavia väärinymmärryksiä, jotka muokkaantuvat osapuolille jopa nautinnollisiksi. Tavoitteellinen vessa- ja alapäähuumori vaikuttaa kompromissiratkaisulta, jolla ei tulla loukanneeksi ketään. Elokuvan hauskuus perustuu pitkälti juuri väkisin kirjoitettuihin vitseihin, toistuvaan vessanpönttöteemaan ja parodiallisiin hahmoihin. Kohellus-komediaksi elokuvan tempo on paikoitellen pysähtynyt ja kohtaukset epämukavan pitkittyneitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa Ned yrittää käyttää Lairdin talon japanilaisvessaa, on aivan liian pitkä, eikä se naurata enää ensimmäisen minuutin jälkeen. Elokuva on aika ennalta-arvattava, vaikka muutamia yllätyksiä löytyykin. Loppupuoli tuntuu menevän oudon nopeasti verrattuna muuhun elokuvaan ja loppuratkaisu löytyy vähän liian helposti.

Tunnelmaltaan elokuva on hyväntuulinen ja jouluteema huokuu, vaikkei siihen sen tarkemmin paneuduttaisikaan. Lähes kaksituntinen on tämän kaltaiselle - juoneltaan suppealle elokuvalle liikaa, mikä näkyy turhan pitkinä venytettyinä kohtauksina. Näyttelijät ovat Francoa ja Cranstonia lukuunottamatta vain pakollisia tilantäyttäjiä, eikä heistä sen kummempaa saada irti missään vaiheessa. Nimekkäästä tekijätiimistä löytyy Jonah Hill ja herran kädenjälki näkyykin onnistuneimmissa kohtauksissa erityisen hyvin. Elokuva ei ehkä onnistu rikkomaan genrensä rajoja, mutta tarjoilee varsin viihdyttävän pätkän avoinmielisille katsojilleen.

 

"His daughter could have chosen anyone