THE VAULT

Valmistusvuosi: 2017

Genre: Kauhu, trilleri

Kesto: 91min

Ohjaaja: Dan Bush

Käsikirjoittaja: Dan Bush, Conal Byrne
Tuottaja: Tom Butterfield, Alex Cutler, Luke Daniels, Alan Pao

Pääosissa: James Franco, Taryn Manning, Francesca Eastwood, Scott Haze, Q'orianka Kilcher, Jeff Gum, Clifton Collins Jr.

Katsottu: Netflix

Traileri

 

Kaksi toisistaan vieraantunutta sisarta joutuvat ryöstämään pankin pelastaakseen veljensä. Mutta kyseessä ei ole aivan tavallinen pankki, vaan sen kellari pitää sisällään kauhistuttavan salaisuuden. Eikä aikaakaan kun Dillonin sisarukset joutuvat valitsemaan ulkona odottavien poliisien tai sisällä olevan yliluonnollisen pahan kohtaamisen väliltä. 

Leahin (Eastwood) ja Veen (Manning) johtama häikäilemätön ja aseistettu jengi suunnittelee naapuripankin ryöstöä. He pistävät kauhistuneet asiakkaat ja työntekijät polvistumaan lattialle, kunnes yksi viiksekäs kaveri (Franco) kertoo salaisesta holvista. Kerros alempana, vanhan pankin uumenista löytyy holvi joka pitää sisällään miljoonia dollareita. Hän jättää kuitenkin kertomatta, että tuo samainen holvi oli mukana kauhistuttavan väkivaltaisessa pankkiryöstössä vuonna 1982, ja nyt nuo ryöstöstä jäljelle jääneet aaveet odottavat kostoaan niille jotka uskaltautuvat holviin sisälle.

Lähtökohta tähän kauhutrilleriin on mielenkiintoinen, mutta siitä löytyy myös jotain lainattua ja jopa kömpelöä kun lähdetään katsastamaan elokuvan koko ulkoasua. Se sekoittaa perinteistä pankkiryöstöelokuvaa sekä kauhua. Yritys saada genreen jotain uutta sotkemalla mukaan kauhuaspektia on kova, mutta toteutus jää aika ajoin turhan etäiseksi. Kliseiltä ei tulla välttymään - kuten hahmojen pakottava tarve sytyttää kaikki tuleen - mutta kyllä sieltä muutama ihan onnistuneen omaperäinenkin kohtaus löytyi.

Plussaa täytyy antaa siitä että juonessa keskityttiin siihen mitä juuri sillä hetkellä tapahtui, eikä juostu pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Alkuun juonenkulku tuntui hitusen pitkästyttävältä, kun pitkitetystä alustuksesta huolimatta ei hahmojen motiivit tai menneisyys avautunut muutamaa lausetta enempää. Itse tapahtumat oli kuitenkin toteutettu mielenkiintoisella tavalla ja loppupuolisko olikin elokuvan parasta antia. Jump scareja käytettiin harkiten ja ne tehtiin nimenomaan katsojaa, eikä hahmoja varten. Loppu onnistui myös yllättämään.

Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan kunniakkaasti. Vähän joka paikassa hääräilevä Franco veti loistosuorituksen nörttimäisestä pankkivirkailijasta mystiseen ja paljon kysymyksiä herättävään aaveeseen. Myös sisaruksia esittävät Manning ja Eastwood onnistuivat rooleissaan uskottavasti. Dialogi hahmojen välillä oli kuitenkin pääosin pinnallista, eikä hahmoihin saanut juurikaan tarttumapintaa. Michaelin ja Susanin vessakohtaus oli lopun lisäksi ainut missä tuota tarttumapintaa tarjottiin, ja sen vuoksi kohtaus varmasti toimikin niin hyvin.
Myös nuo vanhastasta pankkiryöstöstä jäljelle jääneet aavet onnistuivat erityisen hyvin. Huppupäiset ja hiljaiset hahmot toivat mieleen The Strangersin, ja loivat olemuksellaan juuri oikeanlaisen tunnelman. Valkomaskinen mies onnistui pienestä roolistaan huolimatta olemaan elokuvan mielenkiintoisin hahmo.

Elokuvalla oli paljon potentiaalia nousta genressään, mutta toteutuksesta jäi jotain uupumaan. Vaikka yksinkertaisuus onkin nykypäivän kauhuissa enemmän kuin toivottua, niin tämä olisi mielestäni kaivannut vielä hiukan enemmän. Hahmojen etäisyys ja taustatietojen puutteellisuus nousi ensimmäisenä mieleen, ja niihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Elokuva onnistui kuitenkin pääosin erottumaan edukseen ja ennen kaikkea poikkeamaan muotista.

 ★★★

"No one is safe