Valmistusvuosi: 2010
Genre: Draama, elämänkerta
Kesto: 85min
Ohjaaja: Jeffery Friedman, Rob Epstein
Käsikirjoittaja: Jeffery Friedman, Rob Epstein
Tuottaja: Jeffery Friedman, Rob Epstein
Tuottaja: Jeffery Friedman, Rob Epstein
Pääosissa: James Franco, Todd Rotondi, Aaron Tveit, David Straithairn, Jon Hamm
Katsottu: TV
Katsottu: TV
Elokuva Allen Ginsbergin kuuluisan, kumouksellisen Huuto-runon aiheuttamasta sensuurioikeudenkäynnistä vuonna 1957.
Genrenä draama on mulle melko vierasta ja sen vuoksi oonkin tavallista kriittisempi kyseisten genren edustajien kohdalla. Howl kuitenkin ylitti odotukseni ja oli näin ollen helposti lähestyttävä ja jopa yllättävän selkokielinen, vaikkei runous olekaan itselle millään tavoin tuttua.
Elokuvan tapa sekoittaa animaatiota, mennyttä sekä "nykyisyyttä" oli varsin mielenkiintoinen ratkaisu, muttei suinkaan ongelmaton sellainen. Tasoiltaan se jäi ehkä turhankin epäsuhtaiseksi ja runoilijan ohuesti läpikäyty elämäntarina oli puuduttavaa seurattavaa.
Franco vetää riittävän uskottavan suorituksen Allen Ginsberginä ja toimiikin elokuvan kantavana tukipilarina. Elokuvan yritys kääntää yhtä modernia runoa katsojalle ymmärrettävään muotoon onnistui hyvin, ehkä juurikin Francon vahvan roolisuorituksen vuoksi. Sivuhahmot toivat omat vahvat puolensa elokuvalle, mutta jäivät auttamatta taka-alalle - ehkä ihan tarkoituksellakin.
Joidenkin mielestä Howl on turhan pintapuolinen johdatus Ginsbergin runouteen sekä runoilijan uran tärkeimpiin käännekohtiin, mutta itse olen erimieltä. Koska runous ei ole itselleni kovin tuttua, toimi tämä pätkä erittäin valoittavana teoksena modernien runojen äärelle. Ei musta mitään suurta runouden tai draaman ystävää puhjennut, mutta kyllä sitä tulee nykyään enemmän arvostettua nimenomaan modernia runoutta. Howl myös avasi silmäni sille, että tästäkin genrestä voi löytyä hienoja pätkiä.
Ehkä vähän hävettävääkin myöntää, mutta kuulin koko Ginsbergistä ja tästä ilmeisen kuuluisasta Huuto -runosta vasta pari vuotta sitten kun jäin puolivahingossa tätä pätkää katsomaan. Ne ketkä runoudesta tietävät edes hitusen varmaan saavat elokuvasta enemmän irti, mutta minulle se toimi mielenkiintoisena lähestymisvälineenä tähän genreen.
Huuto -runo on tullut jälkikäteen luettua muutamaankin otteeseen ja on jopa hämmästyttävän ihailtavaa miten moniulotteinen se voi olla. Siitä saa jokaisella lukukerralla aina erilaisen käsityksen ja vähän samanlaista fiilistä on itse elokuvassakin havaittavissa.
Elokuva on viihdyttävä, yllätyksellinen sekä se pistää katsojansa miettimään. Ehkä pätkästä yritettiin rakentaa vähän turhankin eeppistä kokonaisuutta ja sen vuoksi se tuntuu aika-ajoin vähän turhankin raskaalta. Kokonaisuutena se on kuitenkin hyvin toteutettu ja mielenkiintoinen elokuva.
Elokuvan tapa sekoittaa animaatiota, mennyttä sekä "nykyisyyttä" oli varsin mielenkiintoinen ratkaisu, muttei suinkaan ongelmaton sellainen. Tasoiltaan se jäi ehkä turhankin epäsuhtaiseksi ja runoilijan ohuesti läpikäyty elämäntarina oli puuduttavaa seurattavaa.
Franco vetää riittävän uskottavan suorituksen Allen Ginsberginä ja toimiikin elokuvan kantavana tukipilarina. Elokuvan yritys kääntää yhtä modernia runoa katsojalle ymmärrettävään muotoon onnistui hyvin, ehkä juurikin Francon vahvan roolisuorituksen vuoksi. Sivuhahmot toivat omat vahvat puolensa elokuvalle, mutta jäivät auttamatta taka-alalle - ehkä ihan tarkoituksellakin.
Joidenkin mielestä Howl on turhan pintapuolinen johdatus Ginsbergin runouteen sekä runoilijan uran tärkeimpiin käännekohtiin, mutta itse olen erimieltä. Koska runous ei ole itselleni kovin tuttua, toimi tämä pätkä erittäin valoittavana teoksena modernien runojen äärelle. Ei musta mitään suurta runouden tai draaman ystävää puhjennut, mutta kyllä sitä tulee nykyään enemmän arvostettua nimenomaan modernia runoutta. Howl myös avasi silmäni sille, että tästäkin genrestä voi löytyä hienoja pätkiä.
Ehkä vähän hävettävääkin myöntää, mutta kuulin koko Ginsbergistä ja tästä ilmeisen kuuluisasta Huuto -runosta vasta pari vuotta sitten kun jäin puolivahingossa tätä pätkää katsomaan. Ne ketkä runoudesta tietävät edes hitusen varmaan saavat elokuvasta enemmän irti, mutta minulle se toimi mielenkiintoisena lähestymisvälineenä tähän genreen.
Huuto -runo on tullut jälkikäteen luettua muutamaankin otteeseen ja on jopa hämmästyttävän ihailtavaa miten moniulotteinen se voi olla. Siitä saa jokaisella lukukerralla aina erilaisen käsityksen ja vähän samanlaista fiilistä on itse elokuvassakin havaittavissa.
Elokuva on viihdyttävä, yllätyksellinen sekä se pistää katsojansa miettimään. Ehkä pätkästä yritettiin rakentaa vähän turhankin eeppistä kokonaisuutta ja sen vuoksi se tuntuu aika-ajoin vähän turhankin raskaalta. Kokonaisuutena se on kuitenkin hyvin toteutettu ja mielenkiintoinen elokuva.
★★★
"The poem that rocked a generation