THE UNBORN

Valmistusvuosi: 2009

Genre: Trilleri, kauhu

Kesto: 87min

Ohjaaja: David S. Goyer

Käsikirjoittaja: David S. Goyer
Tuottaja: Michael Bay, Andrew Form, Bradley Fuller

Pääosissa: Odette Annable, Gary Oldman, Cam Gigandet, Meagan Good, Idris Elba, Jane Alexander, Atticus Shaffer
Katsottu: Netflix

Traileri

Nuori nainen kärsii piinaavista painajaisista ja alkaa epäillä, että paha henki yrittää ottaa hänet valtaansa. Salaisuuden avain saattaa löytyä vaietusta perhetaustasta.

Jos minkäänlaisia yllätyksiä tarjoamattomalla, yliluonnollisia elementtejä sisältävällä kauhuelokuvalla olisi olemassa prototyyppi, olisi tämä elokuva siihen loistava valinta. Jo kättelyssä se sortuu turhiin ja ennalta-arvattaviin kliseisiin, eikä loppua kohden edes yritä peitellä sitä.

Periaatteessa The Unborn tekee kuitenkin monta asiaa oikein, tai vähintäänkin siedettävästi. Jump scare kohtauksia löytyy paljon, vaikkei suurin osa niistä toimikaan tarkoitetulla tasolla. Se ei myöskään sorru yltiömäiseen verellä läträilyyn, vaan yrittää kertoa ihan oikeaa tarinaa. Teknisesti se on lajityypissään moitteeton. 

Ongelma onkin siinä, että kauhugenren ystävä, eli juuri sellainen katsoja joka tämän elokuvan lähtee katsomaan, on jo mitä luultavimmin nähnyt kaikki ne klassikot joista elokuva sinänsä ihan pätevästi ideansa lainaa.

Elokuva luottaa ehkä liikaakin vanhanaikaisiin kauhunikseihin, todeksi käyviin unimaailmoihin. shokkisäikyttelyyn, pelottaviin pikkulapsiin sekä menneisyyden penkomiseen. Mitään uutta se ei genrelleen tarjoa, eikä edes erotu vastaavanlaisten pätkien merestä millään tavalla. Käsikirjoitus, toteutus ja tunnelma laahaavat väkinäisesti perässä alusta loppuun asti.

Lapset ovat yksiä käytetyimpiä kauhun symboleita kauhugenressä. Toki viattomuuden valjastaminen pahuuden välikappaleeksi on kutkuttava ajatus, mutta toteutus ratkaisee. Lapsikauhun voi hoitaa hyvinkin kylmiä väreitä nostattavasti kuten Sinister, tai sitten sen voi hoitaa niinkuin The Unborn - hutaisten ja sen enempää miettimättä. Ero näiden kahden välillä on hyvinkin suuri.

Näyttelijät eivät juurikaan kerkeä paneutumaan hahmoihinsa, joten suoritukset jättävän villaisella painetun kuvan koko touhusta. Casey (Annable) näyttää koko ajan korostetun hoikata ja kauniilta, vaikka karmea poika ja painajaismaiset tapahtumat vainoavat tätä hulluuksiin asti. Poikaystävä (Gigandet) ja bestis (Good) ovat pakollisia, mutta yhdentekeviä sivuhahmoja. Oldmanin esittämä rabbi on hahmoista se mielenkiintoisin, mutta siihenkin olisi kaivannut enemmän syvyyttä. Alexanderin esittämä hoitokodista löytyvä vanhus saksalaisine aksentteineen on puolestaan tahattoman koominen, ja karistaa kaikki kauhujännitteet jo pelkällä olemuksellaan.

Kliseinen, hutaisten luotu kertakäyttökauhu. Runsas, tahaton koomisuus pelastaa huonon katseluelämyksen, mutta se ei taida kuitenkaan olla genren tarkoitus. Yliluonnolliset aspektit pysyvät onneksi suhteellisen uskottavina, vaikka välillä juonen kanssa mennäänkin yli niin että rytisee. Jatko-osalle jätetty mahdollisuus pelotti enemmän kuin koko elokuva.

★★-
 

"He wants to be born,
now