28 September 2016

THE CHOSEN

Valmistusvuosi: 2015
Genre: Kauhu, trilleri
Kesto: 88min
Ohjaaja: Ben Jehoshua
Käsikirjoittaja: Andrew J. Scheppmann, Barry Jay, Ben Jehoshua
Tuottaja: Joe Dain, Miles Fineburg, Jim Klock
Pääosissa: Kian Lawley, Elizabeth Keener, Angelica Chitwood, Chris Gann, Mykayla Sohn
Katsottu: Netflix
Kun lapsia varastava demoni tarttuu pieneen tyttöön, hänen perheensä työnnetään taisteluun aikaa vastaan, pelastamaan hänet ja lähettämään demoni takaisin helvettiin.
 
Elokuva paljastuu heti kättelyssä pienen budjetin tusinakauhuksi, joka ei sisällä tippaakaan yllätyksellisyyttä saati omaperäisyyttä. Koko juoni tuntuu epäselvältä ja ristiriitaisuudet kohtausten välillä sekoittavat katsojaa vain entisestään.

Konsepti kulkee pitkälti YouTube -tähti Kian Lawleyn kannattelemana. Herran yllätävänkin hyvät näyttelijätaidot pelastivat elokuvan joutumasta täysin sinne unohdettujen surkeuksien pinoon. Muut näyttelijät eivät oikein tunnu pääsevän hahmoihinsa sisälle ja luovatkin aika-ajoin kiusallisenkin katselukokemuksen yltiödramaattisten ilmeidensä ja eleidensä kera. Dialogi hahmojen välillä on jopa turhauttavaa.

Yritys on ollut kova elokuvaa tehtäessä, mutta puitteet, ja ehkä jopa taidotkin, toimivan elokuvan luomiselle ovat jääneet puolitiehen. Elokuva pyrkii olemaan slasherin ja paranormaalin kauhuelokuvan sekoitus, muttei kuitenkaan vastaa kummankaan odotuksiin. Muutama onnistunut ja omalaatuinen kohtaus on kyllä havaittavissa, mutta siihen se valitettavasti jääkin. Käsikirjoituksen olisi pitänyt olla huomattavasti vahvempaa, jotta elokuvan luonne olisi voinut kehittyä loppua kohden. Näin se vain jäi turhan avonaiseksi ja mitäänsanomattomaksi.

The Chosenin kauhuominaisuus ei tule niinkään sen yliluonnollisista piirteistä. Se syntyy ennemminkin niistä, mitä näennäisesti tavalliset ihmiset tekisivät kyseisessä tilanteessa, jossa he joutuisivat yhden perheenjäsenensä pelastamiseksi uhrata lähes koko verisukunsa. Inhimillisyys ja toisen tilanteeseen asettuminen luo osittain toimivankin tunnelman elokuvan ympärille, mutta hahmojen nopea sopeutuminen tilanteeseen ei vaan osu järjen kanssa yksiin ja niin vaivalla rakennettu tunnelma on poissa.

Jump scaret on rakennettu hahmoja varten, ei niinkään katsojia ja sen takia ne välittyvätkin katsojille pelkästään naurettavina yrityksinä. Lilith, tuo lapsia varasteleva demoni, on rakennettu vähän turhankin hätäisesti siihen nähden kuinka tämän tulemista alustettiin jo elokuvan alkumetreiltä asti. Erikoistehosteet eivät loppukohtauksessa säväyttäneet.

Näin elokuvassa paljonkin potentiaalia, joten ei se ihan umpisurkea ole. Yritys on ollut kova ja ehkä tekemisen kanssa on tullut hoppu. Kirjoitukseen ja toteutukseen olisi ehdottomasti pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ja hahmojen olisi pitänyt olla realistisempia. Pienet ja toimivat yksityiskohdat toivat elokuvalle kuitenkin plussaa, ja herätti se ainakin keskustelua siitä mitä itse vastaavanlaisessa tilanteessa tekisi.

+

"When evil comes,
how far would you go?