Valmistusvuosi: 2005
Genre: Trilleri, kauhu
Kesto: 90min
Ohjaaja: Jeff Wadlow
Käsikirjoittaja: Jeff Wadlow, Beau Bauman
Tuottaja: Beau Bauman
Tuottaja: Beau Bauman
Pääosissa: Julian Morris, Lindy Booth, Jared Padalecki, Jon Bon Jovi, Sandra McCoy, Jesse Janzen
Katsottu: Netflix
Katsottu: Netflix
Kahdeksan hyväuskoista sisäoppilaitoksen oppilasta päättää ilahduttaa itseään valheilla pelaten. Lopulta he kohtaavat kauhun face-to-face ja saavat tietää ettei kukaan usko valehtelijoita - edes silloin, kun he puhuvat totta.
Kliseiset piirteet paistavat elokuvasta läpi jo ennenkuin se kerkeää edes kunnolla alkaa. Ryhmä teinejä pistetään yliopiston kampukselle jossa he lopulta yksitellen joutuvat raakojen murhien uhreiksi. Kuulostaako vähän liiankin tutulta?
Vaikka juoni ja toteutus onkin hyvin vahvasti sidoksissa kyseisen genren luomiin kliseisiin, on juonessa kuitenkin omanlaista potentiaalia. Konsepti ei ole sieltä puhki kulutetusta päästä vaan tässä hahmot saivat itse luoda murhaajansa, jota suureksi yllätyksekseni oli mielenkiintoista seurata. Juonenkulkuun ja yllätyksellisyyteen olisi tietysti voinut kiinnittää enemmän huomiota.
Hahmot on luotu elokuvaan melko villaisella, eikä Owenia ja Dodgeria lukuunottamatta saa kehenkään oikeastaan sen syvempää kontaktia. Dialogi on aika-ajoin puuduttavaa seurattavaa eivätkä onelineritkaan oikein uppoa. Tälläiseen pätkään hahmot ovat kuitenkin juuri sopivia ja näyttelijätkin suoriutuivat rooleistaan ihan riittävän hyvin. Jon Bon Jovi on hauska ilmestys teineille järkeä takovana opettajana. Murhaaja itse on hauskasti luotu ja sen onnistumiseen onkin varmaan eniten käytetty aikaa koko elokuvaa tehdessä. Motiivit paljastuvat kuitenkin aivan liian aikaisin, mikä oli pienoinen pettymys.
Elokuva ei missään vaiheessa yllä pelottavalle tasolle, vaikka tunnelmaa haetaankin pitkin elokuvaa toimivin ja vähemmän toimivin keinoin. Uudenlainen murhaaja-uhri asetelma oli kiehtova ja se jo yksistään pelasti elokuvan joutumasta sinne genrensä huonoimpien joukkoon. Yritys erottua joukosta oli korkealla, mutta toteutus ei aivan seurannut mukana.
Cry_wolf on tummasävyinen, hiukan edukseen erottuva teinikauhu. Kliseisyys ja juonen tökkiminen ei vaikuta liikaa elokuvan tunnelmaan, vaan konsepti on varsin yhtenäinen ja toimiva. Loppuun olisin ehdottomasti kaivannut jotain uudenlaista, yllätyksettömyys latisti sitä turhankin paljon.
Kliseiset piirteet paistavat elokuvasta läpi jo ennenkuin se kerkeää edes kunnolla alkaa. Ryhmä teinejä pistetään yliopiston kampukselle jossa he lopulta yksitellen joutuvat raakojen murhien uhreiksi. Kuulostaako vähän liiankin tutulta?
Vaikka juoni ja toteutus onkin hyvin vahvasti sidoksissa kyseisen genren luomiin kliseisiin, on juonessa kuitenkin omanlaista potentiaalia. Konsepti ei ole sieltä puhki kulutetusta päästä vaan tässä hahmot saivat itse luoda murhaajansa, jota suureksi yllätyksekseni oli mielenkiintoista seurata. Juonenkulkuun ja yllätyksellisyyteen olisi tietysti voinut kiinnittää enemmän huomiota.
Hahmot on luotu elokuvaan melko villaisella, eikä Owenia ja Dodgeria lukuunottamatta saa kehenkään oikeastaan sen syvempää kontaktia. Dialogi on aika-ajoin puuduttavaa seurattavaa eivätkä onelineritkaan oikein uppoa. Tälläiseen pätkään hahmot ovat kuitenkin juuri sopivia ja näyttelijätkin suoriutuivat rooleistaan ihan riittävän hyvin. Jon Bon Jovi on hauska ilmestys teineille järkeä takovana opettajana. Murhaaja itse on hauskasti luotu ja sen onnistumiseen onkin varmaan eniten käytetty aikaa koko elokuvaa tehdessä. Motiivit paljastuvat kuitenkin aivan liian aikaisin, mikä oli pienoinen pettymys.
Elokuva ei missään vaiheessa yllä pelottavalle tasolle, vaikka tunnelmaa haetaankin pitkin elokuvaa toimivin ja vähemmän toimivin keinoin. Uudenlainen murhaaja-uhri asetelma oli kiehtova ja se jo yksistään pelasti elokuvan joutumasta sinne genrensä huonoimpien joukkoon. Yritys erottua joukosta oli korkealla, mutta toteutus ei aivan seurannut mukana.
Cry_wolf on tummasävyinen, hiukan edukseen erottuva teinikauhu. Kliseisyys ja juonen tökkiminen ei vaikuta liikaa elokuvan tunnelmaan, vaan konsepti on varsin yhtenäinen ja toimiva. Loppuun olisin ehdottomasti kaivannut jotain uudenlaista, yllätyksettömyys latisti sitä turhankin paljon.
★★★-
"Never tell secrets,
"Never tell secrets,
never tell lies