THE BIG FRIENDLY GIANT

Valmistusvuosi: 2016

Genre: Seikkailu, perhe, fantasia

Kesto: 117min

Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoittaja: Melissa Mathison, Roald Dahl
Tuottaja: Steven Spielberg, Kathleen Kennedy, Michael Siegel, Frank Marshall

Pääosissa: Mark Rylance, Ruby Barnhill, Penelope Wilton, Jemaine Clement, Rafe Spall, Adam Godley
Katsottu: Elokuvateatteri

Traileri

Kymmenvuotias Sophie (Barnhill) ei saa unta; vain kissa seuranaan hän vaeltelee lontoolaisen orpokotinsa käytävillä keskellä yötä, hirviöhetkenä. Se on hetki, jolloin pelottavat olennot ryömivät esiin piiloistaan (ei siis keskiyöllä, kuten yleismaailmallisesti kuvitellaan). Eräänä yönä se osoittautuu todeksi, kun valtava käsi sieppaa Sophien vuoteestaan, ja hän joutuu Jättiläismaahan. Se on melkoisen surkea paikka, jossa lasten arvokkain ominaisuus ei ole heidän pirteä persoonallisuutensa vaan miltä he maistuvat.

Konsepti unia sekoittavasta jättiläisestä on mielenkiintoinen ja visuaalisesti pätkä on erittäin näyttävä. Efektejä on harkittu tarkkaan ja niitä on sijoiteltu maltilla, unohtamatta tietenkään loistokasta musiikkia ja muuta äänenkäyttöä. Ja vaikka sanajärjestys ja puhetyyli elokuvassa onkin omaa luokkaansa, tuo se elokuvalle vain pirteän piristyksen saaden sen näin ollen erottumaan edukseen genrensä luomasta muotista.

Mathisonin herkän kosketuksen ansiosta tarinan synkemmätkin osa-alueet on helppo kohdata. Vaikka iso kiltti jätti onkin kasvissyöjä, muut (joiden nimet ovat paljonpuhuvasti esimerkiksi Luunmurskaaja ja Läskinlappaaja) suosivat aivan päinvastaista dieettiä. Sophien joutuessa kaapatuksi on siis hyvä syy olettaa hänen päätyvän välipalaksi. Sen sijaan syntyykin ystävyys, joka on yhtä epätodennäköinen kuin se on koskettava. Tarina ei myöskään ole niin itsestään selvä kuin voisi kuvitella – Spielbergin horjumaton optimismi on valovuosien päässä Roald Dahlin ilkeyksistä.

Vaikka elokuva ei olekaan täysin siloiteltu versio alkuperäisestä tarinasta, on se mitä selkeimmin Spielbergin elokuva. Iso kiltti jätti on elokuva jonka kunnollinen toteuttaminen oli mahdollista vasta nyt, mutta silti se kuuluu mitä selkeimmin menneeseen maailmaan. Se ei ehkä näppäile tunteita yhtä tehokkaasti kuin Spielbergin varhaisemmat työt ja joistakin aikuisista se voi tuntua jopa turhankin ennalta-arvattavalta, mutta se onnistuu silti olemaan elokuvantekemisen riemuvoitto. Pätkä sekoittaa onnistuneesti näyteltyä elokuvaa motion capture -tekniikkaan, näyttämättä kuitenkaan liian tietokonemaiselta tai epämiellyttävältä.

Elokuvan nimen isona kilttinä jättiläisenä – joka ei loppujen lopuksi olekaan niin kovin iso – Rylance huokuu odottamatonta melankoliaa. Hahmon olisi voinut hoitaa CGI:llakin, mutta hahmonkaappauksella lopputulos oli ehdottomasti realistisempi ja näin ollen miellyttävämpää seurata. Rylance löytää rooliinsa syvyyttä ja sydäntä särkevää haurautta, vetäen vertoja Andy Serkisin saavutuksille vastaavanlaisissa rooleissa. Ja vaikka Sophie on hahmona perinteisen ärsyttävä, kaikkitietävä kakara, niin Barnhill suoriutuu osastaan kunnialla. Sivuhahmot jäävät vähänkäytetyiksi eikä niihin pääse kunnolla sisään koko parituntisen aikana.

Koko perheen elokuvaksi pätkä on ehkä aavistuksen liian mitäänsanomaton takkuilevan juonensa kera. 3D ominaisuus ei tuonut elokuvalle mitään erilaista saati ihmeellistä ja jatkuva pieruhuumori ei pidemmän päälle jaksanut naurattaa. Epäkohdat elokuvan toteutuksessa johtuivat puhtaasti ohjauksen ristiriidoista; Spielberg ei ole koskaan pahemmin harrastanut ironiaa tai populaarikulttuuriviittauksia, joten lopputulos ei vaan ollut sitä herran parhaimmistoa. Ratkaisut ongelmiin ovat helppoja ja loppu'taistelu' on ohi jo minuutissa. Paikoitellen pitkäveteinen elokuva ei sisällä hyvin rakennettuja jännitystilanteita ja vaikka siinä käsitellään lasten syöntiä, niin se on silti liian lapsellinen palvellakseen vanhempia katsojiaan.

Näyttäväksi rakennettua maailmaa ei käytetä kovin laajasti. Ihmisten maailman orpokodista näytetään vain pätkiä ja kuningattaren palatsissa puolestaan vietetään liiankin kauan aikaa. Jättiläisten maailmastakin näytetään vain murto-osa. Parasta elokuvassa onkin unimaailma ja koko sivujuoni ison kiltin jätin työstä. Se ei kuitenkaan pelasta koko elokuvaa.

Elokuva toimii kokonaisuutena ihan hienosti, puutteistaan ja epäkohdistaan huolimatta. Elokuva on merkitty 7+ ja varmasti toimiikin tuon ikäisten keskuudessa parhaiten. Päähahmot on luotu miellyttäviksi ja juonta on perheen pienimpienkin helppo seurata. Vaikkei alkuperäisversion toisintoa tästä oltaisikaan haluttu tehdä, olisi tämä kuitenkin voinut sisältää enemmän niitä jännitystilanteita ja synkempiä kohtauksia.

★★★

"The world is more giant

than you can imagine