INDIANA JONES FRANCHISE

Raiders of the Lost Ark 

Valmistusvuosi: 1981

Genre: Toiminta, seikkailu

Kesto: 110min

Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoittaja: George Lucas, Lawrence Kasdan
Tuottaja: Robert Watts, George Lucas, Frank Marshall

Pääosissa: Harrison Ford, Karen Allen, Paul Freeman, Ronald Lacey, John Rhys-Davies
Katsottu: TV

Traileri

Legendaarinen Indiana Jones -seikkailujen sarja käynnistyy suurelokuvalla, joka huomioitiin kahdeksalla Oscar-ehdokkuudella ja palkittiin neljällä Oscarilla. Huima tarina kuljettaa seikkailija-arkeologi Indiana Jonesia (Ford) ympäri maailman toinen toistaan yllätyksellisempiin haasteisiin tutkimusmatkalla, jonka päämääränä on myyttisen liitonarkin löytäminen.

Kadonneen aarteen metsästäjät toi aikoinaan raikkaan ja vauhdikkaan tuulahduksen seikkailua elokuvamaailmaan. Se oli klassikko jo syntyessään ja loi samalla monien elokuvien kliseet; ansat haudoissa, englantia voimakkaalla korostuksella puhuvat natsit, alati valittavat naispartnerit sekä monta muuta kliseetä joiden ensiesiintymisen voi bongata juurikin Indiana Jonesin leffoista.

Elokuva toimii vielä näin reilu 30-vuotta myöhemminkin yhtenä parhaimmista seikkailukertomuksista. Ja juuri tälläistä puhdas seikkailuviihde onkin parhaimmillaan; matkailua vihjeiden perässä maasta toiseen, mystisiä voimia sekä tietysti hyvä vs. paha -asetelma mikä pysyy tiiviisti mukana alusta loppuun asti. Mukana on niin komediaa, toimintaa kuin seikkailuakin, ja kaikki toimii yhtenäisenä konseptina varsin mallikkaasti.

Täytyyhän se kuitenkin myöntää että elokuva on melko lapsellinen. Päähenkilönä hyörivä arkeologi hakkaa lähes yksin kokonaisen natsipataljoonan estäessään Hitleriä löytämästä liitonarkkia, ja läpi elokuvan törmätään epäloogisuuksiin, juoniaukkoihin ja erityisesti salaisista kammioista löytyviin pakotien mahdollisuuden sisältäviin ansoihin. Aikansa CGI:n korvanneet tehosteet saavat puolestaan aikaan myötähäpeän irvistyksiä.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta pätkä on kuitenkin varsin onnistunut, ja syvään uurtunut nostalgialeima vain parantaa pätkää katsomiskerta toisensa jälkeen. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelijät suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Ja mikä tärkeintä, hattu pysyy päässä tapahtuipa mitä tahansa.

Indiana Jones and the Temple of Doom

Valmistusvuosi: 1984

Genre: Toiminta, seikkailu

Kesto: 113min

Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoittaja: George Lucas, Gloria Katz, Willard Huyck
Tuottaja: Robert Watts, George Lucas, Frank Marshall, Kathleen Kennedy

Pääosissa: Harrison Ford, Kate Capshaw, Jonathan Ke Quan, Amrish Puri
Katsottu: TV

Traileri

Legendaarisen seikkailuelokuvien sarjan toinen osa palkittiin Oscarilla upeista erikoistehosteistaan. Tällä kertaa huimapäinen tutkimusretki kuljettaa Indiana Jonesin Aasiaan.

Tuomion temppeli jakaa mielipiteitä voimakkaasti kahtia, lähinnä sen vuoksi että se melko radikaalistikin poikkeaa edellisen osan luomasta muotista. Mielestäni on vain hyvä ettei jatko-osa toimi pelkkänä edeltäjänsä kopiona, vaan tuo mukaan jotakin uutta. Tällä kertaa mukaan on mahdutettu mm. huomattavasti enemmän toimintaa, huumoria sekä väkivaltaa, ja juoneltaan se on selvästi voimakkaampi ja tasapainoisempi.

Ohjaus hipoo jälleen täydellisyyttä ja tarina pääseekin mukavasti vauhtiin. Vaikkei varsinaista jatkoa Indy-leffojen välillä olekaan, niin tarina kulkee taustalla silti varsin luonnollisesti, omalla painollaan. Käsikirjoitus lyö tässä osassa myös hienosti ohjauksen kanssa yhteen, eikä suuria puutteita juonessa tai sen toteutuksessa näin olekaan havaittavissa.

Tasaisen ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi juonta kuljettaa eteenpäin ennenkaikkea upeat näyttelijät. Ford onnistuu Indyn roolissaan toistamiseen erinomaisesti, eivätkä sivuhahmotkaan jää turhan taka-alalle. Puri tekee puolestaan loistosuorituksen pahiksen roolissaan. Hän saa Mola Ramista uhkaavan, ja jopa vaarallisen tuntuisen henkilön, joka pysyy kuitenkin riittävän mysteerisenä, ja siksi niin mielenkiintoisena ilkimyksenä.

Lyttäävistä arvosteluista huolimatta pätkä on liki täydellinen seikkailupläjäys sekä henkilökohtainen suosikkini Indiana Jones -sarjan elokuvista. Höperöt juonenkäänteet, intensiivinen kaivoskärryajelu, riittävästi jännitystä ja jopa edeltäjäänsä hieman synkemmät kohtaukset tekevät Tuomion temppelistä varsin toimivan jatko-osan, vahingoittamatta kuitenkaan sen kepeää seikkailutunnelmaa.

Indiana Jones and the Last Crusade

Valmistusvuosi: 1989

Genre: Toiminta, seikkailu

Kesto: 127min

Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoittaja: George Lucas, Jeffrey Boam, Philip Kaufman
Tuottaja: Robert Watts, George Lucas, Frank Marshall

Pääosissa: Harrison Ford, Sean Connery, Denholm Elliott, Alison Doody, John Rhys-Davies
Katsottu: TV

Traileri

Legendaarisen Indiana Jones -elokuvasarjan Oscar-palkittu kolmas osa esittelee katsojille seikkailija-arkeologin isän (Connery). Indiana Jones ryhtyy tutkimaan isänsä salaperäistä katoamista, joka on tapahtunut tämän jäljittäessä myyttistä Graalin maljaa. 

Elokuvan alussa palataan ajassa taaksepäin ja kurkistetaan nuoren Indyn elämään. Kohtaus syventää hyvin aikuisiän Indyä paljastaen mm. sen miksi hän niin kovasti kammoaa käärmeitä.

Varsinainen seikkailu tiivistyy ykkösosan tavoin kilpajuoksuksi natseja vastaan ja kun mukaan saadaan isä Henry Jones, päästään myös selvittelemään Jonesien isä-poika suhdetta. Pääpaino on kuitenkin edelleen seikkailussa ja mukana on tälläkin kertaa vauhdikkaita tilanteita, jännitystä, puhdasta seikkailun intoa sekä komediaa.

Spielbergin ohjaus on tasaisen vahvaa ja kerronnan ollessa nopeaa ei katsoja ehdi ihmetellä juonen oiottuja mutkia yhtään. Taitavat näyttelijät kantava kortensa kekoon, ja etenkin Fordin ja Conneryn saumattoman sujuvaa yhteistyötä on ilo seurata. Sivuhahmot ovat juonen kannalta oleellisia ja riittävän hyvin toteutettuja, mutta jäävät turhankin taka-alalle edellä mainitun kaksikon vallatessa spottivalon.

Puitteet ovat jälleen upeita, etenkin loppukohtaus on erittäin näyttävä. Ja vaikka mukana roikkuukin edelleen kehnosti luodut efektit, niin ei se elokuvasta sen huonompaa tee. Konsepti pysyy sarjalleen uskollisena, muttei kuitenkaan toimi aikaisimpien elokuvien toisintona.

Viimeinen ristiretki toimi nimensä veroisesti (aikanaan) trilogian päätösosana jossa Indy myös viimeistään lunasti paikkansa legendaarisen kuolemattomana hahmona. Pätkä kiteytti kaikki kolme elokuvaa sekä Indyn historian hyvin yhteen ja toimi kaikin osa-aluein varsin sujuvasti. Indiana Jones onkin niitä harvoja elokuvasarjoja joiden taso ei ole laskenut jatko-osien myötä, päinvastoin.

Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull

Valmistusvuosi: 2008

Genre: Toiminta, seikkailu

Kesto: 125min

Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoittaja: George Lucas, David Koepp
Tuottaja: Frank Marshall, George Lucas, Kathleen Kennedy

Pääosissa: Harrison Ford, Cate Blanchett, Karen Allen, Shia LaBeouf, Ray Winstone, John Hurt
Katsottu: DVD

Traileri

Indiana Jones -sarja huipentuu vauhdikkaaseen seikkailuun, joka pakottaa arkeologisankarin kasvokkain viidakon vaarojen, ylimaallisten voimien ja kylmäverisen Irina Spalkon (Blanchett) johtamien neuvostoliittolaisten agenttien kanssa. Jones suuntaa yhdessä moottoripyöräilijänuorukaisen (LaBeouf) kanssa Etelä-Amerikkaan legendaarisen kristallikallon jäljillä. Aarteen joutuminen vääriin käsiin voisi saattaa maailmanrauhan vaakalaudalle. 

Yhdeksäntoista vuoden tauon jälken Indy palaa jälleen valkokankaalle ja on jo ennen ilmestymistään hitti. Valitettavasti lopputulos ei yllä ihan niin korkeisiin odotuksiin, mitä varmasti suurimmalla osalla faneista oli jo ennen elokuvateatteriin astumista.

Siirtymä 1950-luvulle on toteutettu todella hyvin. Monta historiankirjoista tuttua ilmiötä on mahdutettu mukaan - osa kliseisesti ja pakonomaisesti toteutettuna, mutta kuitenkin riittävän mielenkiintoisesti, että näin lähempänä vuosituhannen vaihdetta syntynytkin pystyy niistä nauttimaan. Visuaaliseen toteutukseen on kiinnitetty huomiota ja lavasteet toimivat erinomaisesti. Tietokonesälät ja kököt efektit jäävät jälleen kerran vähemmälle huomiolle kaiken muun kääntäessä katseet itseensä.

Elokuva toimii hyvin myös siksi että juonen rytmi on kunnossa. Vauhdikkaiden toimintakohtausten vastapainona on nasevien dialogien täyttämiä suvantokohtia. Käsikirjoituksen laadusta ja juonenkäänteistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan loppu ei vakuuta. Tieteiselokuvan puolelle ampuvasta loppuhuipentumasta jää käteen vain tyhjä fiilis. Läpi elokuvan taustalla soi kuitenkin John Williamsin hieno musiikki, joka jo edellisien osien tapaan lievitti huonon kohtauksen aiheuttamaa pettymystä.

Kristallikallon valtakunnan tarina on yhtä lapsellinen kuin aiemmissakin osissa, mutta sehän toimii ja kuuluu tietenkin asiaan. Vauhdikkaalla introlla käynnistyvä elokuva ei pysähdy hetkeksikään, vaan läpi elokuvan kuljetaan takaa-ajojen, salakirjoitusten, räjähdyksien, tilannekomiikan sekä tietenkin muutaman ikävämmän hyönteisen johdolla. Näyttelijävalinnat osuvat nappiin tälläkin kertaa ja hahmot on luotu toimiviksi. Neuvostopataljoonaa johtava mystikko Irina Spalko yltää miltein Tuomion temppelin Mola Ramin tasolle, kun taas Shia LaBeouf onnistuu herättämään toimivan rasvalettiseikkailija-sidekickin hämmästyttävän upealle tasolle. Kun takaisin mukaan vedetään vielä Karen Allen, saadaan aikaan hauskaa perhedraamaa joka tuo mieleen Indyn ja hänen isänsä molemminpuoliset naljailut Viimeisessä ristiretkessä.

Kokonaisuutena pätkä on pienistä moitteista huolimatta suurella tunteella, yhdelle aikamme suurimmista sankareista tehty seikkailuelokuva. Loppuratkaisun olisi vaan voinut toteuttaa huomattavasti tyylikkäämmin. Perus Indiana Jones -viihdettä jota tässä on lähdetty hakemaankin.

Elokuvasarjana Indiana Jones on varsin toimiva. Enismmäinen osa on koukuttavan uudenlainen sekä seikkailugenreä viihdyttävästi muovaileva. Jatko-osat puolestaan tukevat hienosti jo luotua tarinaa, mutta toimivat kiitettävästi myös itsenäisinä elokuvina, olematta kuitenkaan ensimmäisen osan toisintoja. Indiana Jonesin mahtaileva tunnari tekee huonostakin elokuvasta hyvän, kunhan Indy nyt vaan pysyy eläkkeellä eikä villaisella painettuja spin-off seuraajia pääse syntymään.

Oma lempparini on ehdottomasti Tuomion temppeli, koska siinä on sitä synkempää tunnelmaa josta itse erityisesti pidän. Toki ensimmäinen osa on legenda, kuolematon klassikko, mutta arvonimi ei itsessään riitä nostamaan sitä sarjan parhaaksi osaksi.

★★★★

"We do not follow maps to buried treasure,
and X never, ever marks the spot