09 July 2016

HUSH

Valmistusvuosi: 2016
Genre: Kauhu, trilleri
Kesto: 81min
Ohjaaja: Mike Flanagan
Käsikirjoittaja: Kate Siegel, Mike Flanagan
Tuottaja: Jason Blum, Trevor Macy
Pääosissa: Kate Siegel, John Gallagher Jr, Michael Trucco, Samantha Sloyan
Katsottu: Netflix

Kun maskipäinen tappaja ilmestyy yksin elävän kuuromykän kirjailijan ikkunan taakse, alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta.

Elokuvan pystyy luokittelemaan tavanomaiseksi kotiintunkeutumistrilleriksi jo heti kättelyssä. Kuuromykällä päähenkilöllä yritetään saavuttaa sitä pientä omaperäisyyttä mitä tähän genreen epätoivoisesti nyt tarvittaisiin, mutta lopputulos on siitä huolimatta vain tylsähköä seurattavaa.

Konsepti on toki erilainen. Tässä pelataan pitkälti hahmojen aistien varassa tavanomaisen kissa-hiiri leikin sijasta, ja se omalta osaltaan kasvattaa jännitystä. Äänenkäyttöön ollaan kiinnitetty erityisesti huomiota ja se toimiikin yhtenä (ja lähes ainoana) elokuvan valttikorttina.

Juoni ja puitteet ovat hyvin yksinkertaiset, eikä varsinaisia yllätyksiä pääse tapahtumaan missään vaiheessa. Loppukin on arvattavissa jo hyvissä ajoin. Elokuva pelaa pitkälti ennakoitavien jump scarejen kanssa, eikä päähahmon kuuroudesta ainakaan ole hyötyä näiden onnistumisen kannalta. Pätkästä pyritään tehdä mahdollisimman todentuntuinen, mutta kun uhri ja tappaja kestävät osumia lähes saman verran kuin tunnetuimmat slasher hahmot parhaimpina päivinään on realistisuus kaukana.

Hahmoihin ei liiemmin keretä perehtyä eikä niiden stereotypisiä piirteitä yritetä edes peitellä. Kuuromykkä päähahmo, huolehtivainen sisko, ymmärtäväinen ja auttavainen paras kaveri sekä tämän perusmieheksi kuvattu miesystävänsä, unohtamattakaan tietysti kylmäveristä psykopaattimurhaajaa. Tappaja onkin kliseisen kehno, vaikka samalla tämän piilohuumori saakin sen tuntumaan jopa vähän symppikseltä.

Elokuva on kaikessa kliseisyydessään ihan katsottava. Onhan sillä ainakin potentiaaliset yritykset erottua joukosta, vaikka katsojalle jääkin käteen vain déjà vu -fiilis aikaisemmin nähdyistä, samankaltaisista pätkistä. Tappajalle oltaisiin ehdottomasti tarvittu jonkinlainen motiivi, sillä näin elokuva tuntui hyvin etäältä ja turhalta. Yritys oli hyvä, toteutus ei vaan ihan yltänyt samalle tasolle.

★★+

"Silence can be killer