Valmistusvuosi: 2015
Genre: Kauhu
Kesto: 90min
Ohjaaja: Ciarán Foy
Käsikirjoittaja: Scott Derrickson, C. Robert Cargill
Tuottaja: Jason Blum, Scott Derrickson
Tuottaja: Jason Blum, Scott Derrickson
Pääosissa: James Ransone, Shannyn Sossamon, Robert Sloan, Dartanian Sloan, Lucas Zumann, Nicholas King, Tate Ellington
Katsottu: DVD
Katsottu: DVD
Suositun kauhuelokuvan jatko-osassa nuori äiti muuttaa kaksospoikiensa kanssa asumaan taloon, jota vainoaa kuolettava kirous.
Vuonna 2012 valmistunut Sinister toi aikanaan raikkaan tuulahduksen uudenlaista kauhua kaikkien remakien ja reboottien keskelle. Jatko-osa oli siis melkeinpä itsestäänselvyys ja niin tarina vanhoista kaitafilmeistä ja niitä tutkivasta yksityisetsivästä pääsi jälleen kerran valkokankaalle.
Tuttuun tapaan Sinister 2 tarjoaa kylmän viihdyttävän ja onnistuneen elokuvakokemuksen, vaikkei aivan edeltäjänsä tasolle ylläkään. Juoni etenee sopivaan tahtiin ja ensimmäisen osan tapahtumia nähdään toimivina vilahduksina taustalla. Alku on elokuvan kulmakivi. Tapahtumien aikavälistä on vaikea ottaa selvää ja kun lopulta tähän tulee selvyys tuntuu kuin olisi menettänyt elokuvasta puolituntia. Siitä elokuva kuitenkin nopeasti ryhdistäytyy, eikä vastaavanlaisia bugeja ilmene.
Elokuvan keskiössä ovat lapset ja tässä pätkässä jokainen lapsinäyttelijä kantaa kortensa kekoon taidokkaasti. Vilaukset häiriintyneiden lasten mielenliikkeistä tuovat lisäpuhtia elokuvalle ja saa aikaan jopa hyytävän jännittävän tunnelman. Sloanin veljekset pärjäävät keskeisissä rooleissaan yllättävän hyvin ja saavatkin hahmonsa nousemaan aivan uudelle tasolle. Zumannin esittämä Milo on taas ehkä aikansa parhain kauhuelokuvan lapsihahmo.
Aikuiset tuntuvat jäävän turhankin taka-alalle lasten vallatessa kauhugenren, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Ransone jatkaa Sinisterissä ja saakin (ehkä osaksi sen vuoksi) hahmoonsa enemmän kontaktia ja syvyyttä kuin muut. Kingin kylmäävä Baghuul on taas hiljalleen ottamassa paikkaansa kauhuelokuvien uutena tulokkaana aina Kruegerin, Myersin ja Voorheesin jatkoksi.
Vanhoilta kaitafilmeiltä nähdään jälleen toinen toistaan karmivampaa ja hyytävämpää materiaalia. Jopa sadistiset filmit vetävät vertoja SAWin trapeille ja saavat näinollen herkkänahkaisemmat katsojansa kananlihalle ja mun kaltaisen kauhufanin katseen nauliintumaan. Hyytävä jännitys kasvaa pitkin elokuvaa. Kiitos tästä kuuluu etenkin onnistuleelle musiikille ja äänitehosteille, joita käytettiin harkitusti mutta vakuuttavasti. Kliseisiltä piirteiltä ei tälläkään kertaan vältytty, mutta koska mukana oli niin paljon kaikkea muutakin niin niiden ei antanut liikaa häiritä. Tuttuun tapaan Sinister 2 tarjoaa kylmän viihdyttävän ja onnistuneen elokuvakokemuksen, vaikkei aivan edeltäjänsä tasolle ylläkään. Juoni etenee sopivaan tahtiin ja ensimmäisen osan tapahtumia nähdään toimivina vilahduksina taustalla. Alku on elokuvan kulmakivi. Tapahtumien aikavälistä on vaikea ottaa selvää ja kun lopulta tähän tulee selvyys tuntuu kuin olisi menettänyt elokuvasta puolituntia. Siitä elokuva kuitenkin nopeasti ryhdistäytyy, eikä vastaavanlaisia bugeja ilmene.
Elokuvan keskiössä ovat lapset ja tässä pätkässä jokainen lapsinäyttelijä kantaa kortensa kekoon taidokkaasti. Vilaukset häiriintyneiden lasten mielenliikkeistä tuovat lisäpuhtia elokuvalle ja saa aikaan jopa hyytävän jännittävän tunnelman. Sloanin veljekset pärjäävät keskeisissä rooleissaan yllättävän hyvin ja saavatkin hahmonsa nousemaan aivan uudelle tasolle. Zumannin esittämä Milo on taas ehkä aikansa parhain kauhuelokuvan lapsihahmo.
Aikuiset tuntuvat jäävän turhankin taka-alalle lasten vallatessa kauhugenren, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Ransone jatkaa Sinisterissä ja saakin (ehkä osaksi sen vuoksi) hahmoonsa enemmän kontaktia ja syvyyttä kuin muut. Kingin kylmäävä Baghuul on taas hiljalleen ottamassa paikkaansa kauhuelokuvien uutena tulokkaana aina Kruegerin, Myersin ja Voorheesin jatkoksi.
Kokonaisuutena Sinister 2 on tehokkaan vinksahtanut kauhupätkän jatko-osa kaikilla lajityypin aineksilla ladattuna. Ehdottomasti haluaisin nähdä mitä Baghuulilla olisi vielä tarjottavanaan, mutta trilogiana Sinister saattaa menettää sen pienenkin ylilyöntiasemansa tässä genressä.
★★★★
"Be careful,
children at play