30 November 2015

THE HUNGER GAMES: MOCKINGJAY -PART 2

Valmistusvuosi: 2015
Genre: Toiminta, trilleri, sci-fi
Kesto: 137min
Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoittaja: Danny Strong, Peter Craig, Suzanne Collins
Tuottaja: Suzanne Collins, Joseph Drake, Jan Foster, Allison Shearmur
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Philip Seymour Hoffman, Sam Claflin, Julianne Moore, Willow Shields
Katsottu: Elokuvateatteri

Panemin kansan käydessä täysimittaiseen sotaan Katnissin (Lawrence) on kohdattava presidentti Snow (Sutherland) lopullisessa välienselvittelyssä. Vapauttaakseen Panemin kansan Katniss käy taisteluun Capitolia vastaan yhdessä Vyöhyke 13 joukkojen kanssa. Heidän suunnitelmissaan on murhata presidentti Snow, jonka pakkomielle tuhota Katniss on kasvanut äärimmilleen. Kuolettavat ansat, viholliset ja moraaliset valinnat odottavat jälleen Katnissia, mutta tällä kertaa ne ovat haastavampia kuin yhdelläkään Nälkäpeli-areenoista.

Juonellisesti tavoitteena on kukistaa presidentti Snow - once and for all. Matkan varrella nähdään kuitenkin vain muutama näyttävä taistelukohtaus, pysäyttäviä kuolemia, potentiaalisia (mutta hyödyntämättömiä) jump scare -kohtauksia ja kaiken tämän huipuksi yltiöonnellinen, hutaistu loppuratkaisu joka ei jaksa edes naurattaa. Eikö aikamme suurimpiin ja näyttävimpiin elokuvasarjoihin kuuluva tarina ansaitse muka tätä enempää?

Elokuva alkaa siitä mihin tarinan viimeisen osan ensimmäinen puolisko päättyi. Vaikka kyseessä onkin varsinainen antikliimaksi, niin on pätkässä huomattavasti enemmän ryhdikkyytä kuin edeltäjässään. Ei se silti kuitenkaan yllä 2012 julkaistun avauksen tasolle - ei edes lähelle.

Toimintaa ei tästäkään elokuvasta tapansa mukaan puuttunut. Tietysti viimeiseen osaan sitä olisi toivonut huomattavasti enemmänkin, mutta näillä mennään. Kameratyöskentelyyn oli kiinnitetty erityistä huomiota ja huollitellut yksityiskohdat loistivat olemassaolollaan erinomaisesti. Erityisesti ainakin omaan mieleen jäi kohtaus jossa erehdyttävästi Wendigoa muistuttavat "mutantit"  hyökkäsivät. Vaikka kohtaus olikin suhteellisen lyhyt, oli se kuitenkin pysäyttävän näyttävä ja toimiva - eikä vain sen takia että oma lemppari heittikin tässä rytäkässä veivinsä. Toiminta genren alle lukeutuva pätkä päätti jättää sen ehkä kaikista odotetuimman taistelukohtauksen näyttämättä. Koska Katniss heräsi valehtelematta jo kolmatta kertaa sairastuvalta, jäi katsojilta näkemättä kapinallisten hyökkäys presidentin palatsiin. Herää vain yksi kysymys; miksi? Eikä tämä ollut edes ainoa kerta kuin kokonaisia kohtauksia hypittiin yli reilulla kädellä.

Vaikkei elokuva varsinaisesti pitänytkään enää sisällään nimensäveroista Nälkäpeliä, oli asetelma kuitenkin tuttu. Kuolettavia haasteita ja ansoja tupsahteli eteen jokaisen nurkan takaa ja pelaajat astelivat areenan sijasta keskelle sotatannerta. Erehdyttävästihän jo pelkkä kuvaus sai elokuvan muistuttamaan jo aiemmin tänä vuonna ilmestynyttä Labyrintti - Aavikkokokeet elokuvaa. Yllätyksettömyydellään Nälkäpelin päätösosa hipoikin jo kliseisyyden huippua. Myös Katnissin tapa pyöritellä kahta jätkää samaan aikaan keskellä sotaa, alkoi nopeasti vain ja ainoastaan ärsyttämään. Jossain vaiheessa alkoi jopa käydä sääliksi Galea (Hemsworth).

Epäsympaattinen päähenkilö ja kierrätetyt juonenkäänteet nakertavat elokuvan seurattavuutta pahemman kerran. Hyvänä esimerkkinä on kohtaus jossa Snow kutsuu pakolaiset kotiinsa. Tämä sai mut ainakin vain naurahtamaan kuinka osuvaan kohtaan koko lause osui jos lähdetään tarkastelemaan Suomen ja koko maailman tilannetta tällä hetkellä. Näinkin pienet asiat saivat siis jo puolessa välissä keskittymisen herpaantumaan, enkä koe sen olevan kovin positiivinen asia.

Näyttelijät kuitenkin suoriutuivat rooleistaan jälleen erittäin mallikaasti, ja jaksoivat kannatella perässään aika-ajoin raahaava juonta aina loppumetreille asti. Etenkin kesken kuvausten menehtynyt, aikamme suurimpiin näyttelijöihin lukeutuva Philip Seymour Hoffman ansaitsee roolistaan suuren hatunnoston. Knepperin Antonius -hahmon pieni mutta muistiin painautunut kuolema oli myös hieno lisä ja ainakin vieressä istuneen siskoni mukaan Finnickin (Claflin) kuolema sai mussa aikaan odottamattomia äännähdyksiä, käsiliikkeitä, levotonta liikehdintää penkissä ja jopa ne odotetut kyyneleetkin. Ja vaikken Hutchersonista pahemmin perustakaan, niin olihan tämän roolisuoritus ihan ilmiömäinen harppaus parempaan suuntaan.

Elokuvan viimeiset puoli tuntia latistavat pahasti koko elokuvasarjaa, sekä huomattavasti erilaista loppua odottaneelle ne viimeiset minuutit tuntuivat erityisen raastavilta ja jopa puuduttavan ärsyttäviltä. Vaikka onnellinen loppu onkin hieno juttu, olisi tämä sarja kaivannut - anteeksi ansainnut tuota kliseistä pullamössöloppua paremman päätöksen. Jälleen kerran tultiin siis siihen tulokseen, että määrä ei korvaa laatua.

★★★-

"If we burn,
you burn with us