Valmistusvuosi: 2014
Genre: Komedia, seikkailu, toiminta
Kesto: 98min
Kesto: 98min
Ohjaaja: Shawn Levy
Käsikirjoittaja: David Guion, Michael Handelman, Robert Ben Garant, Thomas Lennon
Tuottaja: Shawn Levy, David Guion, Chris Columbus
Tuottaja: Shawn Levy, David Guion, Chris Columbus
Pääosissa: Ben Stiller, Robin Williams, Owen Wilson, Steve Coogan, Ricky Gervais, Dan Stevens, Rebel Wilson, Rami Malek, Skyler Gisondo, Ben Kingsley
Katsottu: DVD
Katsottu: DVD
Tarina alkaa tällä kertaa 1930-luvun Egyptistä, missä maaginen laatta saa ensimmäisen kerran muinaiset historianhenkilöt heräämään eloon. Siirrymme takaisin tämän päivän New Yorkiin ja tapaamme museon sympaattisen vartijaystävämme Larryn (Stiller), jonka elämä ja työ museossa on muuttunut aikalailla. Myös edellisistä elokuvista tutut hauskat hahmot kuten Octavius (Coogan), Jedidiah (Wilson), Teddy Roosevelt (Williams) ja Dexter-apina ovat jälleen mukana menossa. Seikkailu alkaa, kun kesken gaalaillallisen Larry huomaa maagisen laatan voimien hupenevan, ja taian katoavan. Larryn ja hänen joukkojensa on pikaisesti lennettävä Lontooseen tapaamaan laatan alkuperäisiä omistajia – Akmenrahin (Malek) vanhempia – yhdistääkseen voimansa heidän kanssaan, ja näin pitämään muinaisen laatan taikuus voimissaan. Aikaa ei ole hukattavana, ja Larry on ainoa, joka voi ratkaista tehtävän.
Museotrilogian konsepti on ollut alusta asti mielenkiintoinen ja toteutus on ollut moitteetonta. Harva komedialeffa saa mut oikeasti nauramaan, mutta nämä pätkät ovat onnistuneet siinä kerta toisensa jälkeen. Hahmoista on tehty helposti lähestyttäviä ja niiden kasvua läpi elokuvien on ollut ilo seurata. Vaikken suuri historian ystävä olekaan koskaan ollut, niin näihin historiamme suurimpiin henkilöihin on ollut ilo tutustua - vaikkakin komediamielessä.
Elokuvasarjan kolmas osa jatkaa samaa kaavaa kuin edeltäjänsä, mutta onnistuu silti tarjoamaan yllätyksellisyyttä, eikä kompuroi turhiin kliseisyyksiin. Tutut näyttelijät suoriutuvat rooleistaan tunnetun erinomaisesti ja uudetkin kasvot näyttävät pääsevän jutun juoneen nopeasti mukaan. Mukana seikkailee aiemmista osista tuttu ystäväremmi, joka saa osien välille kaivattua jatkumoa. Tällä kertaa valokeilan varastaa kuitenkin British Museumin uudet tuttavuudet, koppava ritari Lancelot (Stevens) sekä rempseä naisvartija (R. Wilson). Keskiössä on kuitenkin Larryn ja tämän teini-ikään varttuneen Nickin (Gisondo) suhde, joka luo elokuvasarjalle lisää syvyyttä. Isän ja pojan suhdetta käsittelevät keskenään myös Malekin ja Kingsleyn esittämät Faaraomuumiot. Night at the Museumin hahmoja ei vain voi olla rakastamatta.
Tällä kertaa museoseikkailu sijoittuu museoiden kruununjalokiveen eli Lontoon sydämessä olevaan British Museumiin, joka tuo elokuvasarjaan sopivasti brittiläistä näkökulmaa ja läpileikkaa British Museumin kokoelmia sopivan tasapainoisesti. Hyvin kasassa pysyvä ja kompakti tarinankerronta viihdyttää ja siinä sivussa toivottavasti myös vähän opettaa katsojiaan, olivat nämä minkä ikäisiä tahansa. Visuaalisesti elokuva on myös kaunista katsottavaa, ja kameratyöskentelyyn on selvästi panostettu. Ohjaaja Shawn Levy on jo kolmatta kertaa puikoissa ja kolmannesta museoelokuvasta välittyy miehen aito kiinnostus elokuvasarjaansa.
Huumori on pääosin leppoisaa ja mukana olevat huippukoomikot pitävät korkeatasoisen linjansa. Stiller itse on Larryn roolissa monitahoisempi ja autenttisempi kuin monessa aiemmassa roolisuorituksessaan. Stiller selvästi samaistuu hahmoonsa ja sitä myöten myös katsojan on helppo samaistua parhaansa yrittävään Larryyn. Huumorin kannalta heikoimmaksi lenkiksi jää Rebel Wilsonin vartijahahmo, jonka komiikka perustuu lähinnä lujaa huutamiseen, eikä Wilsonin karisma muutenkaan riitä kilpailemaan Robin Williamsin ja Mickey Rooneyn kaltaisten legendojen kanssa.
Jälkimmäisten osalta elokuva jäikin elokuvalliseksi joutsenlauluksi, sillä Rooney kuoli jo kuvauksien loppuvaiheessa ja Williams muutama kuukautta teoksen valmistumisen jälkeen. Williams vaikuttaa Rooseveltin roolissaan väsyneeltä ja poissaolevalta, ja yllättävän haikea finaali tuntuu siksi jopa masentavalta. Näyttelijälegendan karu kohtalo luo synkän varjon hyväntuulisen seikkailun ylle, ja näin ollen elokuvakokemuksesta on kaikista toimivista elementeistään huolimatta vaikea nauttia yhtä paljon kuin edeltäjistään.
Teknisesti elokuvassa ei ole juurikaan moitittavaa. Se vastaa odotuksia moninkertaisesti, mutta tunnepuolella se onnistuu sekoittamaan katsojiaan - etenkin sarjan faneja - pahemman kerran. Taustalla oleva hahmojen kasvuntarina on kuitenkin erittäin toimiva ja se onkin yksi elokuvan suurimpia valttikortteja. Loppu on auttamattakin se suurin kompastuskivi. Niin paljon iloa ja intoa luonut, hyväntuulisen humoristinen leffasarja ei saanut ansaitsemaansa onnellista loppua.
★★★-
"Smile my boy,
"Smile my boy,
it's sunrise