ANNABELLE

Valmistusvuosi: 2014

Genre: Kauhu

Kesto: 98min

Ohjaaja: John R. Leonetti

Käsikirjoittaja: Gary Dauberman
Tuottaja: James Wan, Peter Safran

Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola, Alfre Woodard
Katsottu: DVD

Traileri

John Form (Horton) on löytänyt täydellisen lahjan raskaana olevalle Mia-vaimolleen (Wallis) – kauniin ja harvinaisen Annabelle-nuken puhtaanvalkoisessa häämekossaan. Lahjan tuoma ilo ei kuitenkaan kestä kauan, sillä Annabellen myötä perheen päälle näyttää laskeutuvan kirous.

Annabelle sijoittuu vuoteen 1967 ja sen keskiössä on nuoripari Mia ja John. Kyyhkyläiset viettävät tavallista yhdysvaltalaista lähiöelämää: vaimo odottaa esikoistaan ja viettää aikansa kotona, mies opiskelee lääkäriksi ja suorittaa harjoitteluaan paikallisessa sairaalassa. Elämä muuttuu, kun saatananpalvojat käyvät heiluttelemassa puukkoa naapurustossa ja tulevat pahuuksillaan siirtäneeksi osan pahuudestaan pariskunnan talossa olevaan nukkeen. Tuloksena on sarja tavallista poltergeist-kolinaa ja perinteistä demonien hyörintää, jolta kotiäiti Mia ei tahdo saada hetken rauhaa.

Hyytävä okkultismin saloihin paneutuva, sekä (löyhästi) tositapahtumiin perustuva pätkä yllättää kokeneemmankin kauhufanin. Tietenkään kliseisiltä kohtauksilta ei voida välttyä, mutta uudenlaiset kuvakulmat, kohtausten taidokas toteutus sekä elokuvan perustuminen 60-luvulle tuo omat hyvät puolensa esille ja nostavat elokuvan genrensä parhaimmistoon. Ja vaikken jatko-osista ja remakeista yleensä perusta niin tästä, The Conjuringia edeltävästä osasta pidin kovasti. Pätkä jäi siihen mistä 2013 vuoden Conjuring alkaa ja samalla Annabellen jälkeen aukesi paljon uusia asioita myös tuosta "seuraavasta" osasta. Molemmat toimivat myös hyvin itsenäisinä elokuvina, mistä pidän itse kovasti.

Juoni pysyi tiiviinä ja toimivana alusta loppuun eikä kaikkia jumpscare kohtauksia voinut ennakoida elokuvan kliseisistä piirteistä huolimatta. Elokuva tarjoaa hyytäviä vilunväristyksiä ja yleisön katsetta kuvan taka-alalle ja reunoille ohjaava kuvaus luo ihanteellisen kauhuelokuva tunnelman niin kotikatsomossa kuin elokuvateatterissakin. Täydellisen tunnelman saavuttamisen avuksi on hyödynnetty myös yksinkertaisia, pieniin valon ja varjon rajapintoihin sekä lasipintojen heijastuksiin perustuvia temppuja. Yksityiskohdat ovat avainasemassa ja niitä elokuva käyttääkin erinomaisesti edukseen.

Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan mallikkaasti, mutta jäävät turhan taka-alalle tuon oman hyytävän lisänsä tuovan elottoman, mutta lopussa selvästi muuttuneen Annabelle -nuken vallatessa ruudun. Dialogi hahmojen välillä on riittävän uskottavaa, mutta tietynlaista struktuuria ja särmikkyyttä olisin hahmoihin enemmän kaivannut. Näyttelijöiden suurista yrityksistä huolimatta jää hahmoista käteen vain tyhjät ulkokuoret eikä lopputekstien pamahtaessa verkkokalvoille muista heistä juuri nimeä enempää.

Yllätykseksi Annabelle osottautui mielenkiitoisesti toteutetuksi sekä varsin hyväksi kauhupätkäksi, vaikka edustaakin nykypäivän demonikauhua. Se ylitti odotukset jopa kaltaiseltani kauhun suurkuluttajalta sekä onnistui yllättämään ja tuomaan genreensä jotakin uutta. Harmikseen se kompasteli turhan paljon kliseisyyksiin ja jätti näyttelijät omaan arvoonsa minkä vuoksi kehenkään ei juuri saanut minkäänlaista tarttumapintaa. Tietokoneella tehdyt erikoistehosteet oli pidetty minimissä ja värisyttävä tunnelma luotiin taidokkaasti muita keinoja käyttämällä. Myös James Wanin kädenjälki näkyi ja tuli sieltä muutama onnistunut SAW -refrenssikin bongattua.

★★★★

"Before the Conjuring
there was Annabelle