SAW 3D: THE FINAL CHAPTER

Valmistusvuosi: 2010

Genre: Kauhu

Kesto: 90min

Ohjaaja: Kevin Greutert

Käsikirjoittaja: Marcus Dunstan, Patrick Melton
Tuottaja: Mark Burg, Gregg Hoffman, Oren Koules

Pääosissa: Tobin Bell, Costas Mandylor, Betsy Russell, Cary Elwes, Sean Patrick Flanery, Chad Donella
Katsottu: DVD

Traileri

Tappava taistelu Jigsawn perinnöstä on käynnissä. Kourallinen Jigsawn ansoista selvinneitä hakee apua Bobby Dagenilta (Flanery), kohtalotoverilta jonka omat synkät salaisuudet nostattavat uuden kauhun aallon. Kiduttavassa finaalissa piinaava ympyrä sulkeutuu ja kauhun kierre katkeaa - lopullisesti.

Elokuvasarjan seitsemäs osa jatkuu siitä mihin ykkönen ja kutonen päättyy. Sarjalle ominaisessa takautumassa näytetään miten ykkösessä jalkansa poikki sahanut tri Lawrence Gordon (Elwes) raahautuu pitkin likaisia käytäviä ja polttaa verisuonensa kuumaan putkeen. Tämän jälkeen siirrytään kohtaukseen, jossa kolme ihmistä herää sidottuna sadistiseen ansaan kaupan näyteikkunassa. Tällä ei ole mitään merkitystä juonellisesti, vaan ainoa järjellinen selitys kohtaukselle on toimia eräänlaisena esimakuna tulevasta. Ja sitä se todellakin on. SAW 3D on kenties brutaalein edeltäjistään. Verta saaveittain ja suolenpätkiä metrikaupalla metodi on tosin taas syönyt juonesta.

Hienoin piirre elokuvassa on kuitenkin se, ettei se edes yritä mitään - kuten pilata sarjaa. John "Jigsaw" Kramer (Bell) kuoli elokuvassa Saw III ja vei kieroutuneen kostonsa yllättävän tyydyttävään päätökseen elokuvassa Saw VI. Ainoa avoin asia on hänen oppipoikansa Hoffmanin (Mandylor) kohtalo. Saw VI puolestaan päättyi, kun mestarinsa oppeja vastaan rikkonut Hoffman kiinnitettiin ansaan, joka repii herralle kauniin jokeri-hymyn. Sarja oltaisiin voitu päättää Hoffmanin räjähtävään päähän, mutta toisaalta vain osittain repeytynyt leuka oli lopetuksena herkullisen shokeeraava. Saw VI jätti tunteen, että jatkoa ei tarvita, mutta jatkoa voidaan tehdä puhtaalta pöydältä nyt, kun sotkut on setvitty. Saw 3D ei käytä tilaisuutta hyväkseen, vaan on tyylipuhdas epilogi, joka selittää vielä pari asiaa kidutuspornoillessaan.

Osien III ja VI tavoin Saw 3D käyttää puolet ajasta yhden henkilön matkaan ansalabyrintissä. Humpuukikirjailija Bobby on sarjan kuivimpia johtohahmoja. Bobby on tienannut omaisuuden valehtelemalla, että hän on selvinnyt Jigsawin ansasta. Lyhyt takauma todistaa, että Jigsaw ehti itsekin tavata Bobbyn, eikä ansamestari tämän kauempaa elokuvassa viivy. Bobbyn ähkiessä mahdottomien haasteiden parissa, Hoffman yrittää kostaa Jigsawin ex-vaimolle Jillille (Russell), joka hänet ansoitti. Jill hakee apua kytiltä, joita Hoffman on valmis silppuamaan säkeittäin. Onko tosiaan niin, että Jigsaw laskelmoi väärin, ja nyt harhautunut oppipoika teurastaa surutta hänen nimissään? Tämä on ainoa kysymys, joka pitää jatko-osan käynnissä. Se oli aikanaan jännittävä paljastus, että syöpäsairaan filosofin murhatöitä jatkaa julma psykopaatti korsto, mutta ketä oikeasti kiinnostaa katsella Hoffmanin päämäärätöntä murhaputkea? Saw V käsitteli Hoffmanin yritystä matkia Jigsawia. Saw 3D:ssä Hoffman on irti.

Nimensäkin mukaisesti seitsemäs osa kantaa mukanaan 3D elementin. Mielipiteitä kahtia jakava tekniikka ei allekirjoittanutta nappaa missään muodossa ja sen vuoksi sitä tarkastellaankin täältä käsin erittäin kriittisin silmin. 3D-tekniikkaan on tekijöiden omien sanojen mukaan panostettu ja osa kohtauksista on oikeasti jopa kuvattu 3D:nä. Grafiikka toimii toisinaan riittävän hyvin ja tuo pienellä mielikuvituksella leffaan juuri sitä intensiteetin tunnetta mitä tekijät lähtivät tavoittelemaankin. 3D kohtauksia on kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettava määrä, eikä efektejä olla viety tarpeeksi pitkälle jotta katsojille välittyisi realistinen tunne noista Jigsawin kauhuansoista. Jos satut räpäyttämään silmiäsi esim. katsojaa kohti lentävän suolenpätkän aikana, niin et edes huomaa katsovasi 3D-leimaa kantavaa elokuvaa.

Entuudestaan tuttujen SAW näyttelijöiden (Bell, Mandylor, Elwes ja Russell) roolisuoritukset ovat tunnetusti esimerkillisiä. Näyttelijäkaarti on rooliensa tasalla ja pääasiassa toistavat vanhat roolinsa, tuomatta niihin kuitenkaan mitään uutta tai yllättävää päätösosan kunniaksi. Costas Mandylor on absoluuttisen hirviömäinen Hoffmanina joka jättää jälkeensä verisen ruumisvanan. Tobin Bell luo vahvan haamun jolla oli myös kaukonäköisyyttä varmistaa varmistajalle varmistaja joka toimii hänen puolestaan ja viipymättä. Cary Elwes esitetään katkerana hahmona joka otettiin mukaan vain jotta saataisiin katsojalukuja nostettua, mutta osottautuukin lopussa olleensakin yllättävän looginen osa koko sarjan historiaa. Betsy Russell taas saa kohtalokseen elokuvan hienoimman ansan ja kohtaus onkin oma suosikkini.
Myös uudet tuttavuudet tekevät kiitettävät roolisuoritukset vaikka melko mitäänsanomattomiksi jäivätkin konkareiden vallatessa kuvaruudun. Sean Flaneryn esittämä Bobby on täydellinen pelinappula vielä yhteen eloonjäämispalapeliin, vaikka hyvin yksinkertainen hahmo onkin. Chad Donellan esittämä Gibson puolestaan esitetään mielenkiintoisesti, mutta hahmon tarkoitus ei poikkea sarjan muiden tutkijoiden tai poliisien tarkoituksesta, eli näyttävästä tai vähemmän näyttävästä kuolemasta. Suurimmalle osalle muista sivuhahmoista on langennut jenkkikauhussa lähes pakollinen aivottoman kirkujan rooli, joka loppupeleissä vain ärsyttää. Edellisten osien selviytyjistä muutama tekee sarjan fanien mieltä piristävän cameon, ja täytyy myöntää että tälläiset piirteet tekevät päätösosasta aina asteen mielenkiintoisemman. Myös Linkin Parkin keulahahmo Chester tekee loisto suorituksen ja tuo osaltaan mukavan lisän elokuvalle. He tries so hard and get so far but in the end it doesn't even matter.

Muutenkin seitsemäs osa sisältää paljon edeltäjistään kierrätettyä, mutta sarjan päätös ei olisi sarjan päätös ilman yllättävää loppuratkaisua, joka tässä tapauksessa oli varsin onnistunut. Kaikista epäkohdistaan huolimatta on positiivista se, miten tämä pätkä osoittaa että jopa sadistisimmassakin kauhuelokuvassa voi itää pienoinen yhteiskuntakritiikin siemen. Bobin tuodessa kamerat terapiaistuntoon nurkassa istuu pieni paheksuva mies. Avauskohtauksessa ihmiset ennemmin haluavat auttamisen sijaan vain nähdä mistä on kyse. Mielestäni nämä yksityiskohdat kritisoivat sitä, miten ihmiset onnettomuuden sattuessa mielummin katsovat sivusta kuin yrittävät auttaa.

SAW-elokuvissa nautinnollista on paitsi aidosti yllättävä ja omaperäinen, totaalisen reikäpäinen ö-luokan tarina, myös kieroutunut moraali. Kuutoseen kuului muutamia sarjan tunteellisimmista hetkistä: sillä oli merkitystä kuka kuolee. Saw 3D ottaa reippaasti takapakkia. Tämä tosiaan on kidutuspornoa. Aiemmista ansoista selviytyneet pohtivat pariin otteeseen sitä samaa, että oliko ansoista heille hyötyä, mutta uudet ansat ovat silkkaa sadismia ilman asiasisältöä. Suurin ongelma on puolestaan se, ettei rahastusta ole edes yritetty peittää. On totta että tekijät iskivät melkoiseen kultasuoneen kehittäessään sarjan, joka ei ainoastaan saavuttanut genressään klassikon asemaa, vaan joka myös loi oivat raamit lukuisille jatko-osille. Viimeinen episodi splattersaagasta ei siis ole mikään elokuvataiteen merkkiteos eikä omankaan sarjansa paras osa, mutta se pitää pintansa loppuun asti ja ennen kaikkea päättää tarinan. Tehosteteknikot ovat luonnollisesti tehneet pitkiä päiviä ja se on hyvä juttu, sillä heidän työnsä jälki on pääosassa ja se jälki on inhan laadukasta. Harmillisesti tarina kompastelee turhankin paljon tuttuihin juonikuvioihin, eikä näin ollen onnistu erottumaan riittävästi edukseen tuosta jatko-osien loputtomasta pinosta.

Epäkohdistaan huolimatta pidän tästä osasta kuitenkin paljon. Se onnistuu nitomaan sarjan hyvinkin tiiviisti yhteen ja toimii päätösosana yllättävän hyvin. Vaaleanpunainen tekoveri, toisinaan yliampuvat erikoistehosteet ja ärsyttämispisteeseen asti kiljuvat hahmot jätetään omaan arvoonsa kun keskittyy itse elokuvan runkoon, visuaaliseen toteutukseen ja tekijöiden mielikuvituksen syövereihin. Whannellin ja Wanin kädenjälki näkyy myös tässä osassa ja siihen olen erityisesti tyytyväinen. Myös paluu ensimmäisen osan kulisseihin toimi loppukohtauksena erinomaisesti.
Jigsawin sadistisissa peleissä on aina ollut mahdollisuus pelastua, mutta nyt tämä kyseenalaistetaan huolella. “Kuinka paljon olet valmis vuodattamaan verta jotta voisit elää?”- kaava seuraa tiiviisti elokuvaa alusta loppuun, ja onnistuukin luomaan hyytävän tunnelman aika ajoin elokuvan ylle. Vaikka sarjan fanit saavatkin tästä pätkästä paljon iri, niin liika on aina liikaa.
Jigsaw, game over.

★★★★+

"The traps come alive