THE MAZE RUNNER

Valmistusvuosi: 2014

Genre: Toiminta, Trilleri, Sci-fi

Kesto: 113min

Ohjaaja: Wes Ball

Käsikirjoittaja: Grant Pierce Myers, James Dashner, Noah Oppenheim, T.S Nowlin
Tuottaja: Eddie Gamarra, Marty Bowen, Lindsey Williams, Wyck Godfrey, Joe Hartwick Jr.

Pääosissa: Dylan O'Brien, Ki Hong Lee, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter, Aml Ameen, Blake Cooper, Kaya Scodelario
Katsottu: Elokuvateatteri

Traileri

Kuvittele herääväsi yksin täydessä pimeydessä, ja ainoa asia jonka pystyt muistamaan, on oma nimesi. James Dashnerin nuortenromaaniin perustuva elokuva sijoittuu post-apokalyptiseen maailmaan, jossa Thomas (O'Brien) herää muistinsa menettäneenä valtavan labyrintin vankina. Thomas ei ole kuitenkaan yksin, vaan labyrinttiin on suljettu joukko muitakin nuoria miehiä. Yhdessä he ryhtyvät selvittämään kuka heidät labyrinttiin vangitsi ja miksi. Samalla Thomas ja muut ”juoksijat” yrittävät keksiä keinon päästä pakoon.

Thomas herää muistinsa menettäneenä valtavan labyrintin vankina. Sen keskelle, valtavalle aukiolle on suljettu joukko muitakin nuoria miehiä, ja yhdessä he ryhtyvät selvittämään kuka heidät vangitsi ja miksi. Labyrintin aukionpuoleinen portti sulkeutuu joka yö, eikä yötä ole vielä kukaan selvinnyt hengissä jäätyään portin väärälle puolelle. Thomas on kuitenkin erilainen ja hänen johdollaan palaset alkavat loksahdella paikoilleen - ilman uhrauksia ei kuitenkaan selvitä. Kolmessa päivässä (!) Thomas kohoaa paitsi tiedusteluja tekeväksi juoksijaksi myös yhteisön uudeksi johtohahmoksi, joka kyseenalaistaa apinamaisen lihaskimpun Gallyn (Poulter) valta-aseman. Yrittäessään ulos sekalainen joukkio joutuu väistelemään mekaanisia jättihämähäkkejä, jotka limaisine hammaskitoineen muistuttavat Alien -leffan nimiotuksia höystettynä LOTR -trilogian Lukitari-hämähäkkiä.

Elokuva alkaa vauhdikkaasti ja katsojien katseet keskitetään nopeasti itse toimintaan, saaden heidät myös odottamaan elokuvalta paljon. Itse labyrintissa juoksemista löytyy kuitenkin vain noin parinkymmenen minuutin ajan. Muun ajan nuoret vain hengailevat aukiolla ja pohdiskelevat mitä tehdä, sen sijaan että oikeasti lähtisivät tekemään jotain. Aukiokohtaukset olisivat hyvä hetki kertoa hahmoista lisää, mutta eihän siihen voi aikaa käyttää - sehän olisi kallisarvoisen ajan tuhlausta, jolloin hahmot myös jäävät nopeasti unholaan. Elokuvan ideasta löytyy paljon potentiaalia, mutta lopputulos tuntuu lähinnä hukatulta mahdollisuudelta. Niissä muutamissa kohtauksissa, kun labyrinttiin vihdoin päästään, on tunnelma onneksi todella hyvä. Ne kohdat ovat selkeästi elokuvan parasta antia, sillä niiden aikana katsoja pääsee jännittämään hahmojen puolesta, minkä lisäksi niihin on saatu oivallista vauhtia mukaan. Siksi harmittaa entistä enemmän, että labyrintissa ollaan niin vähän, sillä aukion tapahtumat eivät ole erityisen mielenkiintoisia, vaikka niihin on yritetty lyödä mysteerintynkää siitä, minkä takia nuoret ovat joutuneet sellaiseen tilanteeseen. Mysteerinen tunnelma on valitettavan heikosti luotu, sillä filmin iso loppukäänne sekä hahmojen kohtalot on helposti arvattavissa jo hyvissä ajoin. Kaikkein suurin harmi leffassa on kuitenkin se, että koko kiehtova labyrinttihomma tuntuukin loppujen lopuksi pelkältä pohjustukselta jollekin täysin erilaiselle seikkailulle.

Konseptinsa ansiosta elokuva onnistuu kuitenkin pysymään plussan puolella. Se ei toista samaa kaavaa kuin nykypäivän muut tetralogiaksi venyvät, nuorille suunnatut elokuvasarjat kuten Twilight, The Hunger Games ja Divergent. Kyseessä ei ole heti alkuun syntyvästä palavasta rakkaustarinasta jonka eteen taistellaan jatko-osasta toiseen. Kyse on juonen toimivuudesta ilman sitä taustalla olevaa lovestorya, vauhdikkaasta toiminnasta sekä hyvin toteutetuista kohtauksista. Harmillisesti Wes Ball ei tehnyt kuitenkaan erityisen hyvää työtä ohjaajana. Hänen luomansa tunnelma toimii pääasiassa vain labyrinttikohtauksissa, mutta muuten monet kohtaukset tuntuvat vain laimealta pakkopullalta, mikä on pakko näyttää, jotta juoni liikkuisi eteenpäin. Erityistä jännitettä ei filmistä löydy, eikä käsikirjoittajakolmikko ole saanut aikaiseksi tarpeeksi kokonaista tarinaa. Ymmärrän, että kyseessä on trilogian aloitusosa, mutta tämän pitäisi silti toimia omillaan, eikä olla pelkkää pohjustusta seuraavalle osalle.

The Maze Runneria ei ole kovin kummoisesti kuvattu, eikä leikkaus ole mitä parhainta. Aina välillä mustaan ruutuun leikkaaminen saa filmin tuntumaan televisiota varten tehdyltä, jolloin mainoskatkojen paikat on määritetty ennakkoon. Visuaaliset efektit eivät ole parhaasta päästä. Leffan budjetti ei ollut kovin suuri, joten typerästi nimetyt saattajaolennot näyttävät selkeästi digitaalisilta. Taustatkin näyttävät usein tietokoneella toteutetuilta, jolloin aidot lavasteet erottaa helposti. Kehnompia efektejä on yritetty peitellä sillä, että toimintakohtaukset tapahtuvat usein yöllä tai pimeässä, jottei katsoja pystyisi kunnolla huomaamaan tehosteiden laatua. Synkkyys tekee toimintakohtauksista kuitenkin hieman ärsyttävää katsoa, sillä välillä on vaikea saada selvää siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Äänitehosteet ovat kuitenkin oikein mainiot.

Pääroolissa Thomasina nähdään Dylan O'Brien, joka on tavallaan toimiva valinta, mutta toisaalta hänelle ei anneta oikeastaan mitään erityistä, minkä kanssa työskennellä. Thomas on nimittäin päähenkilönä jokseenkin tylsä tapaus, joka lähinnä vain ihmettelee asioita. Hän kyseenalaistaa jatkuvasti kaiken, sillä uskoo itse tietävänsä paremmin, mikä on pidemmän päälle hieman ärsyttävä piirre. Ja siihen hänen hahmonsa oikeastaan jääkin. O'Brien tekee kuitenkin parhaansa tuodakseen eloa harmillisen mitäänsanomattomaan sankariin, ja toimii sympaattisena katseiden kerääjänä saaden hahmonsa loistamaan muita kirkkaammin. Muita Aukion nuoria elokuvassa ovat mm. aikoinaan paikalle ensimmäisenä saapunut Alby (Ameen), melko persoonaton Newt (Brodie-Sangster), labyrinttijuoksija Minho (Lee), pakollisena pahana toimiva Gally, porukan nuorin Chuck (Cooper), sekä koko nuorisoryhmän ainoa tyttö Teresa (Scoderlario).
O'Brienin tavoin muutkin nuoret näyttelijät kärsivät samasta, eli heidän hahmonsa eivät tarjoa oikeastaan mitään. Suurimmaksi osaksi nuorista on kirjoitettu aika samanlaiset, ja vain muutamista löytää tiettyjä piirteitä, jotka erottavat heidät joukosta. Poulter onnistuu kuitenkin mainiosti tekemään Gallysta "vihattavan" henkilön, joka ei pidä Thomasista lainkaan ja yrittää keksiä keinon päästä hänestä eroon. Lee pääsee oivallisesti toimintaan mukaan, sillä Minho lähtee joka aamu labyrinttiin etsiäkseen ulospääsyä. Cooper on sympaattinen Chuckina, muttei tee elokuvassa muuta kuin tunteellisesti näyttävän kuoleman. Kiintiömustana toimiva viisas ja muiden kunnoittama Alby kertoo syvien huokauksien ja salaperäisten taukojen siivittämänä Thomasille parhaita paloja siitä, miksi he kaikki ovat siellä missä nyt olivat. Brodie-Sangster tekee vahvan roolisuorituksen, mutta tämän liian taka-alla toimivasta hahmosta on vaikea saada tarttumapintaa. Harmillisesti Ameenin ja Brodie-Sangsterin hahmot siis tuntuvat olevan mukana vain selittääkseen asioita Thomasille. Valitettavasti myös ainoasta naispuolisesta henkilöstäkin on tehty todella tyhjentävä tapaus. Teresan voisi helposti kirjoittaa ulos tarinasta, eikä sillä olisi mitään vaikutusta lopputulokseen.

Tarinallisesti Labyrintti kulkee tuttuja tieteisseikkailun reittejä: nimettömyydestä nousevalla rehdillä sankarilla on apunaan älykkäitä taustajoukkoja, mutta tuntemattoman pahuuden ja mahdottomalta tuntuvan tehtävän lisäksi vastassa on myös riidanhaluinen ryhmätoveri. Ball luo tutuista aineksista toimivan seikkailun, joka asetelmansa ennalta-arvattavuudesta huolimatta koukuttaa katsojan jännittämään poikien kohtaloa labyrintin sisällä. Tieteisjännäri toimii siihen saakka, kun salaisuudet pysyvät salaisuuksina. Kun kasvottoman vastustajan piirteet alkavat tarkentua, elokuvan jännite kärsii. Viimeinen osio uhkaakin heikentää napakkaa alkua ja jättää jälkeensä ristiriitaisia tunteita tulevia jatko-osia kohtaan. Labyrintti tarjoilee katsojalleen uutta, muotista poikkeavaa katsottavaa, mutta onnistuu silti olemaan kompakti kokonaisuus, joka loppumetreillä suistuu juoksukilpailumaiseksi rymistelyksi kohti uusia kysymyksiä.

★★★★

"If you ain't scared,

you ain't human