Valmistusvuosi: 2012
Genre: Kauhu, toiminta, trilleri
Kesto: 89min
Ohjaaja: Nick Lyon
Käsikirjoittaja: Delondra Williams, Keith Allan
Tuottaja: David Michael Latt, Paul Bales
Tuottaja: David Michael Latt, Paul Bales
Pääosissa: Ethan Suplee, Mariel Hemingway, LeVar Burton, Danny Trejo, Heather Hemmens, French Stewart
Katsottu: DVD
Katsottu: DVD
Zombie apocalypse on saapunut San Franciscoon jossa ryhmä selviytyjiä piilottelee Alcatrazin vankilassa nousevaa zombie laumaa. Kun heidän piilopaikkansa lopulta löydetään ja kun he kuulevat tiedemiehen ehkä löytäneen parannuskeinon, lähtevät he saarelta ottamaan asiasta selvää.
Rise of the Zombies rikkoo zombie elokuvien kaavaa reilulla kädellä. Valkokankaalla on totuttu näkemään hitaasti laahustavia, öriseviä ja vain aivoihin kohdistuvista iskuista kaatuvia eläväkuolleita. Tässä elokuvassa taas zombiet hiipivät ihmisten luokse äänettömästi, juoksevat nopeammin kuin ihmiset ja taisi se yksi zombie kuolla pelkästä kurkun aukaisusta. Ainahan sitä toivoo puhkikulutettuihin genreihin jotain uutta, mutta vain tiettyjen peruspiirteiden sisäpuolella.
Elokuva alkaa lupaavasti ja jo pelkästään nimi ja Trejon mukana olo loi loistavat puitteet hyvälle zombie pätkälle. Ensimmäisen puolituntisen jälkeen alkaa kuitenkin tarinallinen alamäki, mitä ei edes läheltä näytetyt gorekohtaukset yksistään jaksa pelastaa. Juoni pysyttelee turhan paljon paikallaan eikä tapahtumat oikeastaan vie elokuvaa minkäänlaista päätöstä kohti. Vähäinenkin loogisuus heitetään nurkkaan, eikä tapahtumilla ole oikeastaan minkäänlaista vaikutusta katsojaan. Zombeja ja ihmisiä lahdataan tasaiseen tahtiin, veri ja suolenpätkät lentävät ja korkealla olleet odotukset rikotaan nopeammin kuin pätkän ensimmäinen tappo porautuu verkkokalvoille.
Näyttelijät suoriutuvat luonteettomista rooleistaan hyvin ilmeettömästi. Hahmoille ei suoda juuri minkäänlaista taustatarinaa, eikä hahmojen omaa kasvuntarinaa viedä eteenpäin ollenkaan. Hahmot vain tulevat ja tekevät näyttäviä tappoja ja/tai saavat näyttävän kuolemansa. Hahmojen nimet tuskin jäävät mieleen, eikä kukaan varsinaisesti nouse kenenkään yläpuolelle suorituksellaan. Myöskään hahmojen kohtalot eivät jaksa kiinnostaa, mikä tekee tämänkaltaisesta selviytymistarinasta käytännössä täysin turhan.
Jos joku täytyy kuitenkin jalustalle nostaa niin on se Trejo. Konkari näyttelijää on turha syyttää huonosta hahmokirjoituksesta, mutta ei herra myöskään parhaimmillaan tässä ole. Elokuvan näyttävin kohtaus tulee kuitenkin juuri kyseisen herran suunnalta; jopa Matrixmainen kohtaus jossa Caspian juoksee pitkin vankilan käytävää samalla tappaen slowmotionilla 15 zombieta, on elokuvan parhaimmistoa. Harmillisesti näinkin upea kohtaus pilataan kuitenkin vain hetkeä myöhemmin kuin Caspian saa surmansa erittäin kömpelösti asetellun zombien toimesta.
Hahmot tuppaavat tekevän myös täysin päättömiä ratkaisuja, joille ei myöskään saada minkäänlaista perustelua tai selitystä. Esimerkiksi dr. Halpern (Burton) jää yksinään zombien valloittamaan vankilaan muiden lähtiessä ihan minne tahansa muualle ja Ashley (Hemmens) päätyy itsemurhaan. Ja kun sitten viimein ollaan päästy dr. Arnoldin (Stewart) labraan ja kaiken hengissä pysymisen jälkeen Marshallia (Suplee) purraan zombien toimesta käteen, niin päättää lääkäri pistää kirveen töihin ja katkaista käden mistä muualtakaan kuin olkavarresta. Vastalääkettä sisälläpitävä rokote pistetään tietenkin vasta sen jälkeen.
Johdonmukaisuutta elokuva ei tunnu tuntevan, oli kyseessä sitten elokuvan pääpahan, eli zombien kyvyt, elokuvan aseiden voimakkuus tai itse juonen toimivuus ja tasapainoisuus. Pitkin elokuvaa herää kysymys onko kyseessä superzombiet vai genrelle ominaisemmat hitaat yksilöt. Golden Gate bridgen reunaa hämähäkin tavoin kapuavat zombiet eivät pari kohtausta myöhemmin pääsekään tavallisen, muutaman metrin korkuisen verkkoaidan yli. Myös elokuvassa seurattavan ihmisjoukon samanlaiset kranaatit hädintuskin saavat alkupuolella henkilöauton räjähtämään, kun taas myöhemmin ainoastaan yksi onnistuu tuhoamaan kokonaisen vankilan.
Juonellisesti elokuva taas ei tunnu pysyvän edes kultaisella keskitiellä. Elokuva tarjoilee pari erittäin hyvin onnistunutta kohtausta, mm. Trejon vankilakohtaus, mutta latistaa tunnelman melkein heti suorastaan aliarvoisilla ja naiiveilla kohtauksilla. Alussa esitellyn raskaana olevan naisen mahan avaaminen (lue: repiminen) on kuin suoraan vitsileffasta, mutta kun vastasyntynyt vauva muuntuu suonikkaaksi zombievauvaksi ja Ashley tiputtaa tämän maahan ja alkaa tallomaan sen päälle sisäelinten turskahdellessa - on kohtaus pelastettu. Samanlaisen vuoristoradan kyydissä ollaan koko elokuvan ajan.
Elokuvalla on omat hyvät hetkensä, mutta ikävän paljon myös niitä huonoja. Siltä puuttuu tietynlainen ryhdikkyys ja kaikki tapahtumat, hahmot ja jopa dialogi tuntuu vain sekaan heitetyltä. Tunnelmaa ei oikeastaan päästä edes luomaan eikä erikoistehosteisiin ole panostettu juuri ollenkaan. 2010-luvulla tehdyksi maailmanloppuelokuvaksi tämä on yllättävän väritön ja mitäänsanomaton. Koko elokuva kiteytyy sen loppuun, missä viimeiset selviytyjät hyppäävät helikopterin kyytiin ja lentävät...niin minne? Lopputekstit pärähtävät käyntiin ja jälleen katsojat jätetään suu ammollaan miettimää mitä oikein tapahtui. Loppu herättää kysymyksiä, mutta toisaalta pätkä ei ollut riittävän kiinnostava, että niihin vastausten saaminen olisi mitenkään oleellista. Elokuva kirjaimellisesti vain loppuu, ja tässä tilanteessa ehkä ihan hyvä niin.
Elokuva alkaa lupaavasti ja jo pelkästään nimi ja Trejon mukana olo loi loistavat puitteet hyvälle zombie pätkälle. Ensimmäisen puolituntisen jälkeen alkaa kuitenkin tarinallinen alamäki, mitä ei edes läheltä näytetyt gorekohtaukset yksistään jaksa pelastaa. Juoni pysyttelee turhan paljon paikallaan eikä tapahtumat oikeastaan vie elokuvaa minkäänlaista päätöstä kohti. Vähäinenkin loogisuus heitetään nurkkaan, eikä tapahtumilla ole oikeastaan minkäänlaista vaikutusta katsojaan. Zombeja ja ihmisiä lahdataan tasaiseen tahtiin, veri ja suolenpätkät lentävät ja korkealla olleet odotukset rikotaan nopeammin kuin pätkän ensimmäinen tappo porautuu verkkokalvoille.
Näyttelijät suoriutuvat luonteettomista rooleistaan hyvin ilmeettömästi. Hahmoille ei suoda juuri minkäänlaista taustatarinaa, eikä hahmojen omaa kasvuntarinaa viedä eteenpäin ollenkaan. Hahmot vain tulevat ja tekevät näyttäviä tappoja ja/tai saavat näyttävän kuolemansa. Hahmojen nimet tuskin jäävät mieleen, eikä kukaan varsinaisesti nouse kenenkään yläpuolelle suorituksellaan. Myöskään hahmojen kohtalot eivät jaksa kiinnostaa, mikä tekee tämänkaltaisesta selviytymistarinasta käytännössä täysin turhan.
Jos joku täytyy kuitenkin jalustalle nostaa niin on se Trejo. Konkari näyttelijää on turha syyttää huonosta hahmokirjoituksesta, mutta ei herra myöskään parhaimmillaan tässä ole. Elokuvan näyttävin kohtaus tulee kuitenkin juuri kyseisen herran suunnalta; jopa Matrixmainen kohtaus jossa Caspian juoksee pitkin vankilan käytävää samalla tappaen slowmotionilla 15 zombieta, on elokuvan parhaimmistoa. Harmillisesti näinkin upea kohtaus pilataan kuitenkin vain hetkeä myöhemmin kuin Caspian saa surmansa erittäin kömpelösti asetellun zombien toimesta.
Hahmot tuppaavat tekevän myös täysin päättömiä ratkaisuja, joille ei myöskään saada minkäänlaista perustelua tai selitystä. Esimerkiksi dr. Halpern (Burton) jää yksinään zombien valloittamaan vankilaan muiden lähtiessä ihan minne tahansa muualle ja Ashley (Hemmens) päätyy itsemurhaan. Ja kun sitten viimein ollaan päästy dr. Arnoldin (Stewart) labraan ja kaiken hengissä pysymisen jälkeen Marshallia (Suplee) purraan zombien toimesta käteen, niin päättää lääkäri pistää kirveen töihin ja katkaista käden mistä muualtakaan kuin olkavarresta. Vastalääkettä sisälläpitävä rokote pistetään tietenkin vasta sen jälkeen.
Johdonmukaisuutta elokuva ei tunnu tuntevan, oli kyseessä sitten elokuvan pääpahan, eli zombien kyvyt, elokuvan aseiden voimakkuus tai itse juonen toimivuus ja tasapainoisuus. Pitkin elokuvaa herää kysymys onko kyseessä superzombiet vai genrelle ominaisemmat hitaat yksilöt. Golden Gate bridgen reunaa hämähäkin tavoin kapuavat zombiet eivät pari kohtausta myöhemmin pääsekään tavallisen, muutaman metrin korkuisen verkkoaidan yli. Myös elokuvassa seurattavan ihmisjoukon samanlaiset kranaatit hädintuskin saavat alkupuolella henkilöauton räjähtämään, kun taas myöhemmin ainoastaan yksi onnistuu tuhoamaan kokonaisen vankilan.
Juonellisesti elokuva taas ei tunnu pysyvän edes kultaisella keskitiellä. Elokuva tarjoilee pari erittäin hyvin onnistunutta kohtausta, mm. Trejon vankilakohtaus, mutta latistaa tunnelman melkein heti suorastaan aliarvoisilla ja naiiveilla kohtauksilla. Alussa esitellyn raskaana olevan naisen mahan avaaminen (lue: repiminen) on kuin suoraan vitsileffasta, mutta kun vastasyntynyt vauva muuntuu suonikkaaksi zombievauvaksi ja Ashley tiputtaa tämän maahan ja alkaa tallomaan sen päälle sisäelinten turskahdellessa - on kohtaus pelastettu. Samanlaisen vuoristoradan kyydissä ollaan koko elokuvan ajan.
Elokuvalla on omat hyvät hetkensä, mutta ikävän paljon myös niitä huonoja. Siltä puuttuu tietynlainen ryhdikkyys ja kaikki tapahtumat, hahmot ja jopa dialogi tuntuu vain sekaan heitetyltä. Tunnelmaa ei oikeastaan päästä edes luomaan eikä erikoistehosteisiin ole panostettu juuri ollenkaan. 2010-luvulla tehdyksi maailmanloppuelokuvaksi tämä on yllättävän väritön ja mitäänsanomaton. Koko elokuva kiteytyy sen loppuun, missä viimeiset selviytyjät hyppäävät helikopterin kyytiin ja lentävät...niin minne? Lopputekstit pärähtävät käyntiin ja jälleen katsojat jätetään suu ammollaan miettimää mitä oikein tapahtui. Loppu herättää kysymyksiä, mutta toisaalta pätkä ei ollut riittävän kiinnostava, että niihin vastausten saaminen olisi mitenkään oleellista. Elokuva kirjaimellisesti vain loppuu, ja tässä tilanteessa ehkä ihan hyvä niin.
★★-
"The living will fall
The dead will rise
"The living will fall
The dead will rise