THE HUNGER GAMES: CATCHING FIRE

Valmistusvuosi: 2013

Genre: Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Kesto: 146min

Ohjaaja: Francis Lawrence

Käsikirjoittaja: Michael Arndt, Simon Beaufoy, Suzanne Collins
Tuottaja: Suzanne Collins, Joseph Drake, Michael Paseornek

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Sam Claflin, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Stanley Tucci, Philip Seymour Hoffman, Jeffrey Wright, Elizabeth Banks, Jena Malone
Katsottu: Elokuvateatteri

Traileri

Nälkäpeli - Vihan liekit on jatkoa sarjan ensimmäiselle menestyselokuvalle. Katniss Everdeen (Lawrence) ja Peeta Mellark (Hutcherson) jotuvat Nälkäpelin voittajina vuotuiselle voittajakiertueelle. Ennen kiertuetta presidentti Snow (Sutherland) vierailee Katnissin luona. Vyöhykkeillä on alkanut kyteä kapina Capitolin valtaa vastaan ja Snow syyttää Katnissia kapinan lietsoamisesta. Snow tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei ole aivan niin aito, kuin he antavat ymmärtää. Pian kiertueen jälkeen Presidentti Snow antaa ilmoituksen, että vanhojen Nälkäpelin voittajien täytyy kilpailla toisiaan vastaan 75. Nälkäpelin kunniaksi.

Vihan liekit hyppää suoraan muutaman kuukauden päähän edellisten Nälkäpelien lopettajaisista. Katniss Everdeenin ja Peeta Mellarkin voiton kunniaksi järjestetyllä kiertueella alkaa ilmetä kapinan kipinöitä ja suojellakseen perheitään nuorten käsketään pysyä tiukasti pääkaupungin propagandan sanelemalla polulla. Voittajista tulee kapinan symboli, minkä takia Nälkäpelien 75-vuotispäivien kunniaksi peliin tuodaan takaisin joukko edellisvuosien voittajia. Katniss ja Peeta löytävät taas itsensä lohduttomalta vaikuttavasta tilanteesta, mutta tällä kertaa vastustajat ovat kaikki kokeneita tappajia.

Elokuvasarjan ensimmäinen osa keskittyi kirjoissakin voimakkaasti läsnä olevaan tositelevisiokritiikkiin ja voittostrategioiden suunnitteluun. Sen takana vaikuttavat politiikat eivät olleet yhtä vahvasti läsnä kuin Vihan liekeissä. Uusimmassa elokuvassa propaganda ja siihen liittyvä kuvasto nousevat suurempaan osaan. Päähenkilöt alkavat ymmärtää, miten eleillä voidaan horjuttaa tyyntä julkisuuskuvaa ja miten pelistrategioista tulee poliittisia vallankäytön tapoja. Vaikka tämä tuodaan elokuvassa esiin, sitä ei lähdetä avaamaan kovin syvällisesti, mikä olisi voinut tuoda lisää kerroksia tarinaan.

Näyttelijäkaartia on laajennettu Philip Seymour Hoffmanin, Amanda Plummerin ja Jeffrey Wrightin kaltaisilla niminäyttelijöillä, mutta heille ei anneta juuri aikaa. Lawrence tekee tasaisen hyvää työtä Katnissin roolissaan, vaikka turha ilmeettömyys ja etäisyys pistikin silmään aika-ajoin. Hutcherson ei onnistu miehistyneemmän Peetan roolistaan yhtä vakuuttavasti kuin olisi toivonnut, eikä taka-alalle jäävän poikaystävän (Hemsworth) olemassaoloa meinaa aina muistaa. Woody Harrelson juoppona Haymitchina antaa elokuvaan puhdasta, yllättävän tarkkaa sarkasmia ja muidenkin osallistujien joukosta löytyy vakuuttava lauma pähkähulluja. Nälkäpelien nuorin voittaja Finnick Odair (Claflin) on avoimesti kieroutunut, ja yleensä kilttien tyttöjen rooleissa nähtävä Jena Malone on riemastuttava lisä kirvestä heiluttavana Joanna Masonina.
Hahmojen tarinankaariin on vaikea investoida tunteiden tasolla, kun heille ei anneta aikaa. Ensimmäisen elokuvan kohdalla muut pelaajat olivat tuntematon uhka, mutta edellisvuosien voittajien kanssa tunteellista painolastia tulisi olla enemmän. Tässä kohtaa kirjan taustoittava voima voi auttaa katsojaa - ensimmäisen osan kohdalla se ei ollut tarpeen.

Pitkästä kestostaan huolimatta elokuva ei juuri sisällä mieleenpainuvia kohtauksia. Voittajien kiertue ja harjoitusjakso ovat saaneet paljon aikaa. Vaikka niitä painotetaan myös kirjassa, niin Vihan liekeissä syy tuntuu olevan toimintakohtausten ja vaatteilla koreilun lisääminen elokuvaan, ei uusiin hahmoihin tutustuminen. Vihan liekit vaikuttaa välielokuvalta ennen suurta huipennusta. Jos jo sarjan toisessa osassa tarina muuttuu loppuratkaisua pohjustavaksi viivyttelyksi, se ei lupaa hyvää kahtia jaetulle trilogian päätösosalle. Toki jo kirjojen kohdalla itse Nälkäpeli on kirjasarjan itsenäisin osa ja Vihan liekit valuu osittain päätöskirja Matkijanärhen puolelle. Se ei kuitenkaan estänyt itse kirjaa erottumasta muista. Nyt Vihan liekeissä tunnutaan taistelevan aikaa vastaan ja se juoksee mittavien juonenkäänteiden läpi mahdollisimman nopeasti. Selkeän alun ja lopun puuttuminen ei toisenlaisissa käsissä olisi ollut ongelma, mutta nyt elokuvan rakenne ei saa oikein minkäänlaista muotoa.

Jatko-osa on ykköseen verrattuna varsinaista hifistelyä. Kaikki on suurempaa ja kauniimpaa, myös peli itse. Rahaa on satsattu näyttävyyteen eikä suotta sillä pätkä on koukuttavan komeaa katsottavaa. Visuaalinen ilme on kohdillaan ja toteutus ei myöskään nikottele, mutta käsikirjoitus on pelkkä kliseiden tilkkutäkki jota pidetään kasassa toisenlaisilla kliseillä. Viittaukset antiikin Kreikan taruihin, Rooman gladiaattoreihin ja Ludvig XIV:n hoviin ovat ilmeiset. Vaikka ensimmäisen elokuvan karheudessa oli oma viehätyksensä, ei kakkosen kekseliäisyyttä voi olla ihastelematta. Erikoistehosteilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, ellei tarinasta itsestään löydy sielua ja henkeä.

Francis Lawrencen ohjaama trilleri on saanut ikärajakseen K12. Arvio tuntuu oikealta, sillä juoneen oleellisesti kuuluvalla väkivallalla ei missään vaiheessa mässäillä. Se pysyttelee pitkälti kuva-alan ulkopuolella. Väistämättäkin elokuvaa tulee vertailtua sarjan ensimmäiseen osaan. Sen ilmapiiri ei ole yhtä ahdistava kuin ensimmäisen osan kohdalla. Tämä pohjaa varmastikin siihen juonelliseen (aikuismaisempaan) muutokseen, joka ei enää aseta lapsia ottamaan mittaa toisistaan väkivaltaisten pelien merkeissä. Juonellisten jännitteiden ohella jotain muutakin on kuitenkin hävinnyt matkasta. Tarina ei enää solju luontevasti eteenpäin ja panokset jäävät mataliksi. Kokonaisuus on kuitenkin yhtenäinen, visuaalisesti edeltäjäänsä moitteetompi sekä toiminnallisempi

★★★★★-

"Hope is the only thing stronger than fear