Valmistusvuosi: 2013
Genre: Rikos, Trilleri
Kesto: 115min
Ohjaaja: Louis Leterrier
Käsikirjoittaja: Boaz Yakin, Ed Solomon, Edward Ricourt
Tuottaja: Alex Kurtzman, Bobby Cohen, Roberto Orci, Michael Schaefer
Tuottaja: Alex Kurtzman, Bobby Cohen, Roberto Orci, Michael Schaefer
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo, Woody Harrelson, Isla Fisher, Dave Franco, Mélanie Laurent, Morgan Freeman, Michael Cane, Michael Kelly
Katsottu: Elokuvateatteri
Katsottu: Elokuvateatteri
Suuri puhallus on niitä elokuvia, joilta odottaa paljon. Jo ensimmäisestä kohtauksestaan lähtien se imaisee katsojat mukaansa ja kohtaus kohtaukselta sekoittaa katsojien mieliä entisestään. Laadukkaan virheettömästi toteutetut temppukohtaukset hämmästyttävät useammankin katsomiskerran jälkeen, ja juoni tiivistyy juuri sopivasti loppua kohden pitäen sisällään yllättäviäkin ahaa-elämyksiä.
Elokuva esittelee katsojalle neljä lahjakasta taikuria, jotka saavat mystisen kutsun tarotkortin muodossa. Kortti sisältää ajan ja paikan ja näin neljä taikuria kokoontuu yhteen. Taikuuden pyörät lähtevät pyörimään ja vuoden päästä The Four Horseman nimellä esiintyvä ryhmä esiintyy Las Vegasissa. Daniel Atlas (Eisenberg) on ylimielinen, mutta todella taitava katutaikuri ja ryhmän johtaja. Merritt McKinney (Harrelson) on mentalisti, hypnotisoija ja porukan kokenut kehäkettu. Naiskauneutta ryhmään tuo kahlekuningatar Henley Reeves (Fisher), jolla on myös yhteinen menneisyys Atlasin kanssa. Jack Wilder (Franco) on korttitaituri ja taitava taskuvaras sekä ryhmän nouseva, nuori lupaus, joka tuo ryhmään sopivaa röyhkeyttä ja viihdearvoa. Esityksen spektaakkelimaisena loppunumerona nelikko aikoo ryöstää pankin ja kun vaikuttaa siltä, että ryöstö onnistui ja ranskalaisen pankin holvista puuttuu rahat, saa ryhmä peräänsä FBI-agentti Dylan Rhodesin (Ruffalo) ja Interpolin agentin Alma Dray (Laurent). Alkaa käänteitä täynnä oleva kissahiiri-leikki ja soppaan heitetään vielä taikureiden temppuja työkseen paljastava Thaddeus Bradley (Freeman).
Veijarimainen tunnelma on elokuvan suurin vahvuus, joka tosin jossain vaiheessa ehditään hetkellisesti hukatakin, mutta onneksi saadaan tuotua takaisin. Harrelsonin näyttelemä Merritt McKinney heittää toinen toistaa ihmeellisempiä iskuyrityksiä Henleyn suuntaan ja pyrkii vakuuttamaan muut myös taidoistaan "aitona" mentalistina. Elokuva sisältää myös paljon huumoria ja iso osa siitäkin tulee tosin Harrelsonin hahmon kautta, vaikkakaan itse vitsejä ei hirveästi nähdä. Elokuvan huumori tulee pitkälti taikatempuista ja pienistä kepposista, jotka tarjoavat muutamat hyvät naurut ja takaavat, että elokuva pitää veijarimaisen tunnelmansa. Elokuvan on tarkoitus olla viihdettä, ei sen enempää. Juoni on selkeästi rakennettu tämän olettamuksen pohjalta ja elokuva onkin kaikin puolin varsin viihdyttävä. Se sisältää paljon pieniä käänteitä, jotka ovat välillä turhankin ennalta-arvattavia ja osa aiheuttaa juoneen melkoisia aukkoja.
Pitkin matkaa elokuva sortuu kuitenkin melko perinteisiin virheisiin. Osa käänteistä on aivan liian helppo arvata jo etukäteen ja juonessa on muutamia sellaisia kliseitä, jotka olisi voitu jättää helposti poiskin, sillä nyt ne vain aiheuttavat turhaa yllätyksettömyyttä. Elokuvan juonen taustalla pyörii myytti salaisesta yhteisöstä, johon pääsevät vain parhaat ja taitavimmat taikurit. Myytti on varsin mielenkiintoinen, mutta se pyörii vain tarinan taustalla, eikä asiaan käytetä kovinkaan paljoa aikaa. Mystisyyttä luo myös tarotkortit, joilla ryhmä kootaan. Eikä ryhmän kokoamisesta vastannutta henkilöäkään paljasteta kuin aivan lopussa. Jos elokuvassa oltaisiin käsiteltyä salaisen taikuriseuran myyttiä enemmän, oltaisiin siihen saatu huomattavasti enemmän mystisyyttä ja jännitystä, sillä nyt koko myytti jää vain vaisuksi taustatarinaksi. Melko vaisuksi jäävät myös hahmojen tarinat, joihin oltaisiin voitu panostaa hieman enemmän. Elokuvan alkupuolella näytetään, kuinka jokainen jäsen hankkii leipää pöytään, mutta sen enempää ei hahmojen tarinoista saada irti.
Huumorin ja veijarimaisen tunnelmansa lisäksi elokuvan kantava voima on sen näyttelijät. Jesse Eisenberg tekee todella hyvän suorituksen ryhmän johtajana ja osoittaa, että mies osaa oikeastikin näytellä. Toisaalta mies näyttelee taas ylimielistä ja vähän turhankin itsetietoista neroa, joten sinänsä mitään uutta ei nähdä. Woody Harrelson on hyvässä vireessä ja miehen suoritus tarjoaakin viihdyttäviä hetkiä. Isla Fisher täydentää ryhmää naiskauneudellaan, vaikkakin jääkin selkeästi Eisenbergin ja Harrelsonin varjoon. Franco jr. on myös varsin pätevä nuorena korttitaiturina ja miehen hahmolle siunaantuukin kaikki elokuvan toiminnallisimmat kohtaukset. Mark Ruffalo ja Mélanie Laurent säntäilevät The Four Horsemanin perässä pitkin katuja ja kujia ja saavat tuntea itsensä typeriksi kerta toisensa jälkeen. Molemmat suoriutuvat kuitenkin rooleistaan varsin hyvin ja tukevat hienosti näyttelijäkaartia. Morgan Freeman ja Michael Caine tekevät molemmat jälleen vahvat suoritukset, mutta näiltä kahdelta herrasmieheltä ei varmasti muuta voikaan odottaa.
Kaikenkaikkiaan elokuva on varsin toimiva ja ennen kaikkea viihdyttävä. Sen tunnelma on sopivan kevyt, mikä taas toisaalta pelaa hieman elokuvan juonta ja sen käänteitä vastaan. Hyvin suoraviivaisen ja selkeän konseptin käänteitä ei voida verhota mystisyyden tarjoamaan suojaan, joka näkyy etenkin elokuvan loppuhuipennuksessa. Suurta loppuspektaakkelia alustettiin jo hyvissä ajoin, mutta odotuksista huolimatta se ei ollut läheskään niin näyttävä saati yllätyksellinen mitä annettiin ymmärtää. Käänteitä tarjotaan kuitenkin paljon ja se tekeekin pätkästä varsin hyvin toimivan taikurielokuvan. Siinä yhdistellään komeita silmänkääntötemppuja, pientä mystisyyttä, huumoria sekä jonkin verran myös toimintaa. Suuri puhallus siis viihdyttää, naurattaa ja joissain kohdissa jopa hämmentää katsojiaan.
★★★★★-
"Look closely, because the closer you think you are
the less you actually see