Valmistusvuosi: 2013
Genre: Seikkailu, fantasia
Kesto: 106min
Ohjaaja: Thor Freudenthal
Käsikirjoittaja: Marc Guggenheim, Rick Riordan
Tuottaja: Chris Columbus, Mark Morgan, Mark Radcliffe
Tuottaja: Chris Columbus, Mark Morgan, Mark Radcliffe
Pääosissa: Logan Lerman, Alexandra Daddario, Brandon T. Jackson, Douglas Smith, Leven Rambin, Jake Abel, Stanley Tucci
Katsottu: DVD
Katsottu: DVD
Percy on jäänyt Puoliveristen leirille, jossa hän on kahden ystävänsä suosiossa, mutta muut eivät tunnu edes tietävän häntä, vaikka hän pelastikin kaikki. Kun leiriä suojeleva puu myrkytetään, Percy kokee, että uudella etsintäretkellä hän voisi tuoda toimintaa elämäänsä ja että hänestä tulisi jälleen tärkeä, jos hän löytää tuon Kultaisen taljan. Tiedossa on seikkailuja, jotka loppuvat aika lyhyeen, sillä elokuva ei ole kovin pitkä. Sen sijaan, että leffa kiirehtisi ensimmäisen osan tapaan, Hirviöidenmeri menee eteenpäin sujuvaa vauhtia, vaikkei itse tapahtumia olekaan kovinkaan paljon. Tarinaa onkin pitkitetty sillä, että toisesta sarjan kirjasta on otettu mukaan Luken (Abel) suunnitelma palauttaa Kronos-titaani takaisin henkiin. Kronos olisi ultimaattinen vastus kaikille ja hänen avullaan Luke saisi vallan. Kun tämä juttu tuodaan vahvasti esille elokuvan puolessa välissä ja siitä eteenpäin, katsojana voi helposti unohtaa, että mitä elokuvassa oikeasti etsittiinkään.
Logan Lerman jatkaa nimikkoroolissaan, joka on jälleen ihan hyvä, muttei mikään ihmeellinen. Percya harmittaa, ettei hän tunnu saavan minkäänlaista vastausta Poseidon-isältään, vaikka hän kuinka yrittää pyytää neuvoa. Häntä harmittaa myös, että vaikka hän pelasti Olympoksen ja puolijumalat edellisessä elokuvassa, häntä ei juhlita suurena sankarina ja hän tuntuu jälleen olevan pelkkä nolla. Kirjoitettuna Percy kuulostaa aika itsekeskeiseltä, mutta kyllä hän on se sarjan hyvä sankari. Tässä elokuvassa Percysta vihdoin väännetään "valittu", jonka kohtalona on joko pelastaa tai tuhota kaikki - koska sellaisiahan sankarit tuppaavat olemaan.
Alexandra Daddario vetää yllättävän heikon roolisuorituksen Annabethina, josta on tullut hieman rasistinen tapaus. Hän ei nimittäin hyväksy Tysonia (Smith), koska Tyson on kyklooppi ja Annabethilla on huonoja kokemuksia kykloopeista. Ja koska kaikki tietynlaisethan ovat stereotypisesti samanlaisia, ei Tyson voi Annabethin silmissä olla yhtään sen parempi kuin muutkaan kykloopit. Annabeth ei erityisemmin tee kovin paljoa - lähinnä vain sanoo, mitä eri vastaantulevat otukset ovat nimeltään. Daddario ei ole ollenkaan vakuuttava ja tuntuu olevan kaiken aikaa enemmän tai vähemmän teennäinen.
Brandon T. Jacksonin näyttelemä Grover-satyyri ei ole yhtä hauska heppu enää, vaikka hänellä onkin puolensa. Grover ei paljoa elokuvassa tee, eikä näin ollen jää myöskään mieleen elokuvan loputtua. Uutena hahmona esitellään kyklooppi Tyson, tuo kömpelö heppu jonka täytyy ansaita paikkansa kolmikon joukkoihin sekä saada velipuolensa Percyn hyväksyntä. Yleensä kyklooppien yksisilmäisyys ei ole elokuvissa erityisen hyvin toteutettu, eikä ole tässäkään. Onneksi hahmo käyttää sumu-ainetta, jolloin hänen silmänsä näyttää muuttuvan kahdeksi. Smith on roolissaan ihan hyvä, vaikka hahmo tuntuukin turhalta. Pakollinen paha Luke on jälleen mukana kuvioissa ja edellisen osan tavoin Abel saa hahmoonsa mukavaa syvyyttä, vaikka "tahdon tappaa jumalat ja olla maailman hallitsija" -ajatusmaailma alkaakin jo kyllästyttää. Stanley Tuccin näyttelemä leirinjohtaja herra D, joka ei muista kenenkään nimeä, eikä välitä oikein mistään tuo elokuvaan puolestaan hauskan lisän.
Kyseessä on jälleen kerran viihdyttävä ja ihan kiva fantasialeffa, mutta tekijät eivät selvästi ole odottaneet suurta suosiota, ja näin monet asiat on tehty vähän sinnepäin. Idea on mielenkiintoinen ja toimintaosuuksien aikana katsoja jää katsomaan kiinnostuneena, että mitä tapahtuu. Toimintakohtauksien huono puoli on, että lähes jokaisessa niistä taistellaan jonkinlaista hirviötä - esim. Kolkhiin härkää tai Polyfemos -kyklooppia - vastaan, eivätkä tehosteet ole kovin kummoiset, jolloin oliot näyttävät liian digitaalisilta. Hengähdystaukoja on taas vain muutama, jotta katsojan huomio ei herpaannu. Paikoitellen elokuva tuntuu ihan oikeasti hyvältä seikkailupätkältä, mutta jotkut kohdat ratkeavat hieman liian helposti. Lopussa tarina jätetään pahasti kesken, mikä on sääli, sillä jatkoa ei mitä luultavimmin ole tulossa eikä sarja saanut ansaitsemaansa päätöstä.
Maailmaa laajennetaan jälleen ja uusina asioina nähdään Kadotusten vaunujen ja kyklooppien lisäksi vesiolento hippokamppi, merihirviö Kharybdis ja ennustuksia laativa oraakkeli. Hirviöidenmeri itsessään sijaitsee Bermudan kolmiossa. Tarinassa siis samalla luodaan selitystä sille, miksi kolmioon katoaa laivoja. Jotkut uudet asiat ovat toimivia, mutta jotkut taas eivät, kuten Hermeksen kepissä olevat kaksi puhuvaa käärmettä. Myös Kolkhiin härkä tuntuu oudolta, sillä on outoa miettiä jonkun myyttisen olennon olevan mekaaninen robottieläin. Visuaalisesti elokuva on taattua fantasiaa ja CGI -tehosteetkin ovat siedettävämpiä kuin edellisessä osassa. Äänitehosteet ovat hyviä ja taustalla oleva musiikki toimii tunnelman luojana erinomaisesti.
Leffasarjan toinen osa on huomattavasti vakavampi kuin edeltäjänsä ja on kaikinpuolin ihan toimiva seikkailupätkänä. Välillä tuntuu että se yrittää kertoa kahta juonta samaan aikaan - ja niin se taitaa tehdäkin - eikä osaa oikein päättää mihin osa-alueisiin keskityttäisiin missäkin vaiheessa. Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan kiitettävästi ja hahmoille ja niiden kasvulle oli selvästi annettu enemmän aikaa. Loppu tuntui turhalta kiirehdinnältä eikä lopputaistelukaan säväyttänyt, vaan jäi odotettua lyhyemmäksi ja myös latteammaksi. Keskiverto elokuva, jolta odotin enemmän.
★★★
"Where there are Gods,
"Where there are Gods,
there are monsters