TRANSFORMERS: AGE OF EXTINCTION

Valmistusvuosi: 2014

Genre: Toiminta, Seikkailu, Sci-fi

Kesto: 165min

Ohjaaja: Michael Bay

Käsikirjoittaja: Ehren Kruger
Tuottaja: Michael Bay, Tom DeSanto, Steven Spielberg, Brian Goldner

Pääosissa: Mark Wahlberg, Stanley Tucci, Kelsey Grammer, Nicola Peltz, Jack Reynor, Peter Cullen
Katsottu: DVD

Traileri

Michael Bayn eeppinen toimintaelokuvasarja etenee neljänteen osaansa. Elokuvan pääosassa nähdään tällä kertaa Oscar -ehdokas Mark Wahlberg. Taistelu on repinyt Chicagon kaupungin maan tasalle, mutta pelastanut maapallon varmalta tuholta. Ihmiset ovat kääntyneet Transformerseja vastaan ja niitä vainotaan. Automekaanikko Cade (Wahlberg) löytää hylätyn Optimus Primen, jonka johdolla Autobotit nousevat jälleen taisteluvalmiuteen.

Elokuvien maailmassa on Tuhon aikakauden ilmestyessä kulunut suurin piirtein saman verran aikaa kuin Kuun pimeän puolen ilmestymisestä, ja nyt ihmiskunta on toipumassa hyvien autobot- ja pahojen deception-robottien ristituleen joutumisesta. Chicago on rakennettu uudelleen, mutta ihmisiä kehotetaan muistamaan siellä tapahtunut tuho ja ilmoittamaan viranomaisille kaikki avaruusolentojen havaittu aktiivisuus.
Kaikki elolliset robottiolennot on julistettu lainsuojattomiksi, ja niitä jahtaa aikaisempiin rintamalinjoihin katsomatta uusi salainen valtion agenttijärjestö. Hieman ristiriitaisesti sitä avustaa avaruudesta saapunut metsästäjärobotti. Romuja haaliva keksijä Cade Yeager raahaa velkaiselle kotitilalleen murjotun rekkanupin, ja huomaa pian ostaneensa lähes tuhoutuneen autobotin. Saman tien hänestä ja hänen laajennetusta perheestään tulee pahojen agenttien silmätikku, ja he yrittävät kaikin keinoin selvitä hengissä isompien välienselvittelystä. Siitä alkaa loputon takaa-ajo, joka suurin piirtein ensimmäisen tunnin ajan yrittää kertoa jonkinlaista tarinaa.

Lähes kolmituntisen robottirymistelyn käsikirjoituksesta vastaa Ehren Kruger, jonka tarinankuljetus laahaa alkuvaiheessa todella pahasti. Uudet hahmot sekoittavat pakkaa sen verran, että elokuva joutuu käytännössä toimimaan saagan neljäntenä elokuvana että sen uudelleenkäynnistyksenä, jolloin tyhjäkäynniltä ei voida välttyä. Ensimmäinen parituntinen käytetäänkin lähes yksinomaan Yeagerin perheen ja autobottien välisen suhteen luomiselle, joka koostuu käytännössä kokonaan takaa-ajokohtauksista toisen perään. Dialogille ja luontevalle kehitykselle ei ole annettu juurikaan tilaa, ja ne vähätkin ovat lähinnä humoristiseksi yritettyjä heittoja.

Tuhon aikakausi jatkaa sarjan tarinaa eteenpäin uuden näyttelijäkaartin voimin. Wahlbergin roolisuoritus on harvinaisen tylsä. Sisällötön käsikirjoitus ei anna miehelle paljoakaan liikkumavaraa ja hän toimiikin suurimmaksi osaksi vain tämän elokuvan kassamagneettina. Toisena suurena nimenä elokuvassa on Kelsey Grammer, joka esittää jättirobotteja metsästävää CIA:n agenttia. Grammer on uskottava johtaja, mutta hahmo itsessään on varsin stereotyyppinen paha pukumies. Myös taitava Stanley Tucci vetää koko leffan halki automaattivaihteella.
Nicola Peltz esittää Yegerin tytärtä, jonka ainut funktio on olla kliseisesti vaaratilanteessa oleva ja aina loputtomasti kirkuva daami. Jack Reynor esittää rallikuski poikaystävää ja totta puhuen hänestä ei jäänyt mitään mieleen. Karismaattisin näyttelijä on kuten ennenkin ääninäyttelijä Peter Cullen, mies jalon ja traagisen autobot-johtaja Optimus Primen takana. Optimus Primessa ääni on kaikki kaikessa, ja Cullenin loistava ääninäyttely on kantanut harteillaan koko hahmoa ja koko sarjaa aina 1980-luvun piirrossarjan ja -elokuvan kultaisista vuosista alkaen.

Bay tekee elokuvistaan visuaalisesti erittäin näyttäviä ja sitä tuskin kukaan voi kiistää. Kuvaustapa ja musiikki tuovat elokuvaan huomattavasti lisää ulottuvuutta ja etenkin alun kuvakulmat ovat jopa henkeäsalpaavan upeita. Eikä pidä unohtaa erikoistehosteita, jotka tunnetusti osuvat nappiin tälläkin kertaan. Luonnollisesti teos on CGI-myllerrystä alusta loppuun, mutta stuntteja on pyritty tekemään aidommin ja tämä saa elokuvaan edellisistä osista poiketen huomattavasti enemmän ryhdikkyyttä. Myös lukuisat miljööt ovat erinomaisesti toteutettuja aina viimeistäkin yksityiskohtaa myöten. Etenkin viimeisen tunnin tarjoama kaaos Hongkongin keskustassa on varteenotettavaa ja visuaalisesti kaunista katsottavaa, vaikkakin monin paikoin kovin päätöntä sellaista.

Fanien suursuosikit, alusta asti mukaan toivotut legendaariset dinobotit tekevät myös vihdoin ensiesiintymisensä valkokankaalla, ja dinobot numero yksi, tyrannosauruksen muotoinen Grimlock on juuri sitä silmäkarkkia ja elämyksellistä viihdettä mitä elokuvasarja on kaivannutkin. Visuaalisesti elokuva on edeltäjiään siistimpi, mutta juoni junnaa monissa paikoissa liikaa paikallaan, eikä näinollen anna elokuvalle saati koko sarjalle yhtään mitään. Uutta sarjalle on pyritty luomaan aika ajoin ilmestyvällä koomisuudella, mutta toteutuksellaan jättää yritykset vain turhan pinnallisiksi. Tuhon aikakaudella olisi ollut hyvä tilaisuus summata sitä edeltänyt trilogia ja tuoda saaga jonkinlaiseen tyylikkääseen päätökseen. Sen sijaan se petaa jatkoa peräti kahdelle rintamalle.

★★★

"The rules have changed