Valmistusvuosi: 2014
Genre: Toiminta
Kesto: 135min
Ohjaaja: Robert Stromberg
Käsikirjoittaja: John Lee Hancock, Linda Woolverton, Paul Dini
Pääosissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Sharlto Copley, Sam Riley, Brenton Thwaites
Katsottu: Elokuvateatteri
Katsottu: Elokuvateatteri
Disneyn ”Pahatar” on ennen kertomaton tarina Disneyn perinteisimmästä
konnasta, joka tuli tunnetuksi vuoden 1959 klassikosta ”Prinsessa
Ruusunen”. Pahatar on nuori nainen, joka elää idyllistä elämää
rauhanomaisessa kuningaskunnassa metsän keskellä, kunnes eräänä päivänä
vieras armeija uhkaa maan rauhaa. Pahatar puolustaa kuningaskuntaa
urhoollisesti, mutta joutuu petoksen uhriksi, ja hänen puhdas sydämensä
muuttuu kovaksi kuin kivi. Kosto mielessään Pahatar ryhtyy lopulliseen
taisteluun valloittajakuninkaan seuraajaa vastaan ja langettaa kirouksen
tämän vastasyntyneen tyttären, Auroran, ylle. Lapsen kasvaessa Pahatar
tajuaa, että Auroralla on avain rauhaan kuningaskunnassa – ja samalla
kenties myös avain Pahattaren todelliseen onneen.
Disney klassikoiden suurena fanina päätin jättää elokuvan pääosaa esittänyttä Angelina Jolieta koskevat henkilökohtaiset sietämättömyydet toisaalle. Pakkohan se oli omin silmin nähdä miten 2010 -luku vaikuttaa näinkin vanhaan ja kauniiseen satuun. Silti en vieläkään osaa päättää onko mielipiteeni elokuvasta enemmän negatiivista vai positiivista - ja tätä ei kovin usein pääse tapahtumaan. Maleficent ei kerro suoraan Prinsessa Ruususen tarinaa, joten sitä ei käytännössä voisi lähteä tarkastelemaan sen suorana toisintona. Kuitenkin suurista muutoksista huolimatta taustalla oleva tarina on Ruususesta joten toisintoon vaadittavat rakenteet ovat valmiina.
Eroavaisuuksia Ruususeen tästä elokuvasta löytyykin. Eniten petyin ehkä yhteen muistiin painautuneimmista ja nuoremmalla iällä jopa vähän jännittävänäkin pitämääni lohikäärmekohtaukseen. Mitäänsanomattomaksi jäänyt ja vain pari minuuttia kestänyt kohtaus ei herättänyt niitä lapsuuden innostuksen tunteita, mitä ehdottomasti olisin tässä tarinaa ronskisti muuttaneessa elokuvassa kaivannut. Positiivinen yllätys oli kuitenkin näyttävä ja hienosti toteutettu piikkiaita.
Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole mikään suuri Jolien fani eikä tämäkään elokuva muuttanut mielipidettäni. Jolien vahva roolisuoritus ei antanut tilaa sivuosien näyttelijöille, eikä kirjoittajien lepsu toteutus hahmojen luonteissa ainakaan auttanut asiaa. Näyttelijät tuntuivat pääsevänsä sisään hahmoihinsa vasta elokuvan viimeisillä minuuteilla, mikä teki elokuvan katsomisesta aika ajoin jopa hiukan kiusallista. Elokuvassa luotettiin liikaa visuaaliseen ilmeeseen, pääosanäyttelijän nimeen, erikoistehosteiden luomaan vaikutelmaan ja tunnetun sadun houkuttelumahdollisuuteen. Itse juoni, hahmot ja kokonaisuus tuntuivat olevan toissijainen juttu.
Mutta kuten kaikki (Alice in Wonderland 2010, Snow White and the Huntsman 2012), myös Maleficent toimii vanhan ja tutun sadun nykyaikaisena versiona, jossa ollaan otettu nykyajan katsojien vaatimustasot huomioon. Lisätty toimintaa ja erikoistehosteita suomeksi sanottuna. Tämä elokuva kuitenkin on yksi niistä harvoista Disneyn tuotoksista, jotka esittävät tosirakkauden olevan mahdollista myös muiden kuin prinsessan ja prinssin välillä.
★★★-
"You think you know
the story