THE FAULT IN OUR STARS

Valmistusvuosi: 2014

Genre: Draama, romantiikka

Kesto: 126min

Ohjaaja: Josh Boone

Käsikirjoittaja: John Green, Michael H. Weber, Scott Neustadter
Tuottaja: Marty Bowen, Wyck Godfrey, Michele Imperato

Pääosissa: Ansel Elgort, Shailene Woodley, Nat Wolff, Laura Dern, Sam Trammell, Willem Dafoe
Katsottu: Elokuvateatteri

Traileri

Hazel ja Gus ovat kaksi omalaatuista teiniä, joita yhdistää sarkastinen huumori, halveksunta kaikkea sovinnaista kohtaan ja rakkaus, joka heittää heidät – ja meidät – unohtumattomalle matkalle. Heidän suhteensa on sitäkin ihmeellisempi, kun tietää että he tapasivat ja rakastuivat syöpäsairaiden tukiryhmässä. Tähtiin kirjoitettu virhe perustuu John Greenen romaaniin ja pohtii elämisen ja rakastamisen hauskuutta, jännittävyyttä ja traagisuutta.

John Greenin romaani Tähtiin kirjoitettu virhe on saavuttanut suunnattoman suosion Yhdysvaltojen kirjamarkkinoilla. Nuorille aikuisille suunnattu kirja ylitti lukijarajat suorasukaisella otteellaan, jolla se kuvasi kahden syöpään sairastuneen nuoren romanssia. Tähtiin kirjoitettu virhe on myös ensimmäinen filmatisointi Greenin kuudesta romaanista, ja tämän vuoksi Green itse olikin hyvin tiiviisti seuraamassa elokuvan kuvauksia. Vaikkei elokuva sitä vaadikaan, niin sen juoni avautuu huomattavasti paremmin kun kirja on entuudestaan tuttu. Myös kirjassa esiintyvät pienet yksityiskohdat on otettu huomioon ja niitä on kiva elokuvaa seuratessa bongailla.

Hazel (Woodley) on 16-vuotias amerikkalaistyttö, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Syöpä on levittänyt etäispesäkkeitä hänen keuhkoihinsakin, mutta lääkkeet ovat toistaiseksi pitäneet sairauden kurissa. Hazelin ja hänen vanhempiensa, Frannie-äidin (Dern) ja Michael-isän (Trammell), elämä on silti vääjäämättömän hiljaista odottamista. Frannie tosin myös tulkitsee hiljaiselon masennuksen oireeksi ja patistaa tyttärensä syöpäsairaiden tukiryhmään ”piristymään”.

Eikä aikaakaan kun erään kokoontumisen aikana Hazel tutustuu ystävänsä tueksi paikalle saapuneeseen Augustukseen (Elgort). Augustus on parantunut luusyövästä, vaikka se on vaatinut hänen toisen säärensä amputoimisen. Joka tapauksessa nuorukainen on paitsi kykeneväinen ymmärtämään Hazelin sairautta ja sen mukanaan tuomaa taakkaa myös haastamaan tytön älyllisesti. Teinien välille syntyy nopeasti ystävyys, jolla olisi potentiaalia kehittyä joksikin suuremmaksikin. Hazel kuitenkin vertaa itseään kranaattiin ja tuntuu omaa kuolemaansakin enemmän pelkäävän sen vaikutusta läheisiinsä. Niinpä hän asettaa tietoiset rajat itselleen ja tunteilleen.
Hazel ja Gus suhtautuvat elämään hyvin erilaisilla tavoilla. Gus haaveilee historiankirjoihin jäämisestä, kun Hazel taas pelkää jättävänsä liian voimakkaan jäljen ympärillään eläviin ihmisiin. Nuorten yhteinen ihastus ”Viistoa valoa” -nimiseen kirjaan saa heidät etsimään vastauksia elämään sen sivuilta, ja kun se ei riitä, he kääntävät katseensa kirjailijan suuntaan. Toivo vastauksien saamisesta ja pelko siitä, että niitä ei ole olemassa, vievät Hazelin ja Gusin uskomattomiin mittasuhteisiin kasvavalle matkalle.

Tähtiin kirjoitettu virhe lähtee käsittelemään syöpää ja kuolemaa nuorten näkökulmasta. Usein lasten ja nuorten sairastuminen on verhottu vierestä seuraavien vanhempien ja ystävien tuskaan, eikä asiasta puhuta suoraan sen vaikeuden takia. Lukuisten kiertoilmaisujen taakse on helppo piiloutua, mutta tosiasioiden kohtaaminen ilman optimistisia korulauseita voi myös tuoda helpotusta nuoren elämään. Hazelin suurin pelko on vanhempiensa toiveiden murskaaminen, eikä hän pysty puhumaan tästä heidän kanssaan. Tulevaisuudesta tulee kuitenkin pelottavampi, kun siitä vaietaan.
Tästä huolimatta elokuva kantaa vastuunsa kuvatessaan lapsen taistelua tappavaa tautia vastaan. Sairauden vaikutukset nähdään paitsi Hazelin ja Gusin itsensä kautta, myös muiden sairastuneiden, heidän vanhempiensa, sekä syövän jo selättäneiden näkökulmasta. Raadollisimmillaan elokuva onkin juuri lapsensa omaishoitajina toimivien vanhempien tuntoja valottaessaan.

Shailene Woodley on täydellinen valinta Hazel Graceksi. Hän kykenee osoittamaan tunteita erittäin hyvin kasvoillaan, eleillään ja äänellään. Outolintu -elokuvasarjasta parhaiten tunnettu Woodley on erinomainen löytö ja häntä pitäisi nähdä enemmän elokuvissa. Hahmo saa heti alussa katsojan sympatiat puolelleen, mutta leffa ei onneksi luota vain siihen, että katsoja välittäisi Hazelista tämän sairauden takia. Hahmo on oivallisesti kirjoitettu läpi filmin, minkä takia katsoja kykenee tuntemaan hahmon kokemat tunteet. Augustus Watersia, eli Gusia taas näyttelee Ansel Elgort, joka on myös erittäin hyvä, vaikka häneltä löytyy pari tönkömpääkin hetkeä. Herra ei roolissaan oikein pysy nopean dialogin perässä, eikä hänellä ole tarvittavaa kypsyyttä raskaampien kohtausten esittämiseen. Gus on paikoitellen hyvin teatraalinen, mikä ei täysin luonnistu Elgortilta, mutta suurimmaksi osaksi hän on erittäin hyvä, ja hänen ja Woodleyn kemia toimii upeasti ja uskottavasti alusta loppuun.
Kaksikon rinnalle nousevat myös Hazelin vanhemmat, päähenkilöiden yhteinen ystävä Isaac (Wolff) sekä kirjailija Van Houten (Dafoe). Jälkimmäisen kirjasta muodostuu eräänlainen kerronnallinen lanka, jonka ympärille elokuva ja osin jopa sen teemat on rakennettu. Laura Dern ja Sam Trammell ovat erittäin hyvät valinnat Hazelin vanhemmiksi. Trammellin isähahmo jää etäisemmäksi kuin Dernin näyttelemä äiti, mutta mukana on onneksi pari kohtauksa, joissa hänkin pääsee isoon osaan. Dern on loistava rakastavana äitinä ja hänestä huokuu suru tytärtään kohtaan. Tämän optimististen sanojen taakse kätkeytyvä pelko on luettavissa mielettömän upeasti hänen kasvoiltaan. Vaikka isompaa roolia olisinkin vanhemmille kaivannut, niin heistä tulee hienosti silti esille se, miten tosielämässä syöpälasten vanhemmat eivät voi vain tukahtua suruunsa, vaan heidän täytyy pystyä toimimaan kuin muut vanhemmat ja aikuiset.

On kahdenlaisia surullisia elokuvia; ahdistavan surullisia, sekä hauskan surullisia ja Tähtiin kirjoitettu virhe edustaa juurikin tuota jälkimmäistä kastia. Tuntuu uskomattomalta että parantumattoman taudin tummentamaa elämää pystyy katsomaan samalla tavalla kuin elokuvan päähenkilökaksikko. Sarkastinen ja humoristinen elämänkatsomus ja kaksikon sananvaihto ja kemia on yksi elokuvan pääpointteja ja myös syy miksi elokuva on jotain enemmän kuin pelkkä nyyhkyleffa. Vitsit ja lämpimät huomautukset ovat lämminhenkistä katsottavaa ja tuovat katsojalle erittäin miellyttävän tunteen siitä kuinka mukavaa elämä oikeasti on. Jos kaksi syövästä kärsivää nuorta pystyy kaiken sen keskellä nauttimaan siitä, niin miksen minäkin?

Tyylikäs kuvaus ja hienot musiikkivalinnat antavat Tähtiin kirjoitetulle virheelle hiotun ja modernin ilmeen. Musiikki tukee vahvasti elokuvaa ja sen kohtauksia. Se myötäilee katsojan tunteita herskyvän iloisesta tumman surulliseen, vaikkei sitä paljoa elokuvassa olekaan. Sinänsä musiikki ei niinkään loista jännittävän tarinan tullessa niin vahvasti esiin, mutta se on koko ajan taustalla ja pitää otteessaan koko elokuvan ajan. Itse elokuva näyttää kunnianhimoiselta ja hallitsee tunteiden manipuloimisen mallikkaasti. On helppo käsittää, miksi kirjan tarina on puhutellut nuoria, sillä tulevaisuuden ja toisten odotusten pettämisen pelko on osa aikuistumisen kokemusta.

  
Vaikka elokuvan loppuratkaisun arvaa aika helposti jo alussa, onnistuu se paikoitellen välttämään tiettyjä kliseitä - vaikkakin esim. Gusin ja Hazelin ensisuudelman aikana ympärillä olevat ihmiset alkoivat taputtaa, mikä oli mielestäni hieman typerää ja rikkoi elokuvan hakemaa realistista tunnelmaa. Ennalta-arvattava loppuratkaisu ei kuitenkaan haittaa, kun sitä edeltävä aika käytetään hienosti hyödyksi. Jos elokuvaa pitäisi kuitenkin jostain moittia, niin se on repliikeistä. Vaikka aluksi onkin hauskaa, että Hazel puhuu kertojaäänenä hieman taiteellisesti ja käyttää sanoja, mitä monet eivät edes tiedä, jossain kohtaa alkaa häiritsemään, että elokuvan nuoret puhuvat hyvinkin epätavallisesti. Tämä vie hieman pois siitä, että elokuva pyrkii olemaan realistisempi kuvaus kahden syöpää sairastavan rakkaudesta. Etenkin Gusille on kirjoitettu paljon repliikkejä, joista useimpien aikana ei voi olla ajattelematta, ettei kukaan oikeasti puhuisi noin. Repliikkiongelma tosin vaivaa jo John Greenin kirjaa, joten elokuvantekijöitä voi lähinnä syyttää vain siitä, että he ovat kopioineet Greenin tyylin leffaansa.

Kokonaisuudessaan elokuva antaa uuden näkökulman syöpään ja tuo taudin rajoitteet lähelle katsojaa. Se myös lausuu karuja totuuksia syövästä ja siitä, miten se voi vaikuttaa ihmisten elämään. Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole tavanomainen rakkaustarina – se on paljon enemmän. Se on pohdintaa elämän rajallisuudesta. Päähenkilökaksikon kerrassaan ihana ja loistava kemia, äärimmäisen koskettava ja mukaansatempaava tunnelma, sekä lempeä ja herttainen tarina pitää katsojansa mukanaan loppuun saakka ja saa ajattelemaan elämän hyviä asioita ja sitä miten niistä tulisi parhaiten nauttia. Kaiken elokuvan surun keskellä katsojakin tuntee, että on helppoa olla onnellinen. Verrattain vähäisistä henkilöhahmoista huolimatta Tähtiin kirjoitettu virhe käy kuitenkin toisinaan aavistuksen verran tyhjäkäynnin puolella, eikä esimerkiksi Wolffin sokaistuva Isaac tuo lopulta elokuvaan mitään syvällisempää. Dialogiin on myös haastava samaistua, koska fakta on ettei kukaan teini-ikäinen vain yksinkertaisesti puhu noin kuin pääpari. 

Tähtiin kirjoitettu virhe on hauska kertomus elämästä ja kuolemasta, sekä niihin liittyvistä kysymyksistä ja peloista, ja siitä kuinka niitä tulisi käsitellä. Se on kunnianhimoinen ja mietitty kokonaisuus, joka vioistaan huolimatta jättää tyylikkään jäljen.

★★★★★-

"Some infinities are bigger
than other infinities